”Särkynyttä ruokoa hän ei muserra…” (Matt. 12: 20)

Matteus lainaa Jesajan kirjaa kuvatessaan Jeesuksen toimintaa ja rakkautta ihmisiä kohtaan. Särkynyt ruoko tarkoitti ruo´osta veistettyä huilua, jolla oli alunperin pystynyt soittamaan. Nyt se oli mennyt pilalle ja heitettiin roskiin uuden tieltä.

Särkynyt ruoko kuvaa osuvasti niitä ihmisiä, jotka ovat menneet rikki. He ovat vammautuneet eivätkä soi omissa tai toisten korvissa yhtä kauniisti kuin ennen. He resonoivat eri tavalla kuin ehjät ja kokevat kelpaavansa vain pois heitettäväksi.

Mutta mitä Jeesus tekee särkyneelle huilulle? Hän ei heitäkään sitä kelvottomana sivuun vaan korjaa sen! Ja silloin ihmisten silmissä pilalle menneestä alkaakin kuulua entistä kauniimpaa musiikkia. Jeesus saa sen resonoimaan sellaisilla aaltopituuksilla, että toisetkin särjetyt saavat toivoa.

Toivon musiikkia tämä maailma tarvitsee. Se tarvitsee särjettyjä ruokoja, jotka ovat uskaltautuneet Mestarinsa helliin käsiin korjattaviksi. Jeesuksen hoidossa eniten rusennetuista tulee kuulumaan taivaallinen musiikki.