“Laskettuaan kansan Daavid sai piston sydämeensä. Hän sanoi Herralle: `Minä olen tehnyt hyvin suuren synnin tässä asiassa. Anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt hyvin tyhmästi´” (2. Sam. 24:10).
Lainaamani luvun alussa mainitaan, että Jumala yllytti Daavidia tekoon, jota Daavid myöhemmin syvästi katui. Aikakirjojen maininta asiasta tekee tulkinnan vieläkin haastavammmaksi: “Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun (1. Aik. 21:1).
Mikä väenlaskussa oli niin väärää, että jopa jumalaton sotapäällikkö Jooab kauhistui kuninkaan kaskyä (1. Aik. 21:3)? Käskyn taustalla oli sekä kuninkaan että kansan kohonnut itseluottamus. Kun viholliskansat oli kukistettu ja valtakunta oli kohonnut korkealle, kansa alkoi luottaa Jumalan sijaan omaan voimaansa. Silloin sekä kuningas että kansa syyllistyivät itseasiassa epäjumalanpalvelukseen.
Saatana ei ole Jumalan kanssa tasavahva vastustaja. Raamatun kertomusten eroavaisuus alleviivaa sitä todellisuutta, että Jumala määrää kaikkea. Tässä tapauksessa Saatanan toiminta joutui palvelemaan Jumalan päämääriä. Niin on aina.
Jumala salli Daavidin langeta syntiin, jotta hän sekä kansa turvautuisivat jälleen armoon. Eli Häneen.
Miten paljon minullakin on vaarana muodostaa epäjumalia niistä asioista, jotka tuovat elämääni turvaa ja iloa? Jos turvaudun Jumalan siunauksiin enemmän kuin siunausten antajaan, olen upottavalla maaperällä.
Joskus Jumala sallii ikävien asioiden puhaltaa elämäämme, jotta Hän pääsisi takaisin sydämemme valtiaaksi. Kaiken takana on Rakkaus.
