Jumalan vai riivaajien viisautta?

”Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, sielullista, riivaajien viisautta” (Jaak. 3: 15).

Kun luen internetin kristittyjen keskustelupalstoja, tulen usein hyvin surulliseksi. Eri otsikoilla väännetään totuudesta, sanoja käytetään lyömäaseina ja oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin toisten auttaminen.

Olemmeko unohtaneet Raamatun opetukset kristillisestä elämästä? Onko meille käynyt niin, että saarnatessamme suu vaahdossa toisille tallaamme itse Jumalan tahtoa?

Jaakobilla on loputtomiin, kuvottaviin väittelyihin hyvä ohje: kannattaa katsoa peiliin ja miettiä minkä vaikuttimen alaisuudessa toimii. Entä jos minä oikeaoppisena ja Jumalan totuuksia puolustuvana toiminkin sielullisen ja riivaajien innoittaman kiivauden kautta?

Jaakob opastaa, että Jumalan viisaus on lempeää ja täynnä laupeutta (3:17). Se on myös taipuisaa, joka tarkoittaa sitä, että se kykenee ottamaan iskuja vastaan antamatta niitä takaisin.

Jumalan viisauden vastakohta on tietäminen, joka nousee toisen yläpuolelle ja satuttaa.

Aina on helpompaa puolustaa totuutta etäältä. Paljon vaativampaa on mennä lähelle heitä, joiden kanssa on eri mieltä. Se vaatisi sellaista myötätuntoa ja lempeyttä, joka antaisi keskusteluille aivan erilaisen ilmapiirin. Mutta juuri siihen meitä kutsutaan.

Ilman rakkautta kannattaa siis jättää näppäimistö rauhaan. Jos meillä olisi Taivaallista viisautta, ei meillä olisi  keskustelupalstoja, jossa revitään toisiamme tukasta. Ei yhtä ainutta.

”Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, sielullista, riivaajien viisautta” (Jaak. 3: 15).

Kun luen internetin kristittyjen keskustelupalstoja, tulen usein hyvin surulliseksi. Eri otsikoilla väännetään totuudesta, sanoja käytetään lyömäaseina ja oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin toisten auttaminen.

Olemmeko unohtaneet Raamatun opetukset kristillisestä elämästä? Onko meille käynyt niin, että saarnatessamme suu vaahdossa toisille tallaamme itse Jumalan tahtoa?

Jaakobilla on loputtomiin, kuvottaviin väittelyihin hyvä ohje: kannattaa katsoa peiliin ja miettiä minkä vaikuttimen alaisuudessa toimii. Entä jos minä oikeaoppisena ja Jumalan totuuksia puolustuvana toiminkin sielullisen ja riivaajien innoittaman kiivauden kautta?

Jaakob opastaa, että Jumalan viisaus on lempeää ja täynnä laupeutta (3:17). Se on myös taipuisaa, joka tarkoittaa sitä, että se kykenee ottamaan iskuja vastaan antamatta niitä takaisin.

Jumalan viisauden vastakohta on tietäminen, joka nousee toisen yläpuolelle ja satuttaa.

Aina on helpompaa puolustaa totuutta etäältä. Paljon vaativampaa on mennä lähelle heitä, joiden kanssa on eri mieltä. Se vaatisi sellaista myötätuntoa ja lempeyttä, joka antaisi keskusteluille aivan erilaisen ilmapiirin. Mutta juuri siihen meitä kutsutaan.

Ilman rakkautta kannattaa siis jättää näppäimistö rauhaan. Jos meillä olisi Taivaallista viisautta, ei meillä olisi  keskustelupalstoja, jossa revitään toisiamme tukasta. Ei yhtä ainutta.

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

Yksi ajatus artikkelista “Jumalan vai riivaajien viisautta?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s