“Herra, sinä olet väkevä auttaja, sinun kätesi suojaa minua taistelussa” (Ps. 140:8).
Kristityn elämässä on aina käynnissä taistelutila. Hyvinäkin päivinä sielunvihollinen haluaa kampittaa etenemistämme ja saada meidät horjumaan.
Vihollisemme on meitä viisaampi, sillä on pitkä kokemus kristittyjen toivon anastamisesta. Ovelat ansat ja juonikkaat suunnitelmat odottavat väsynyttä taivaltajaa.
Onneksi taistelu on todellisuudessa jo voitettu. Golgata oli kohtalonhetki pimeydenvoimille. Mutta kukistettunakin se pyrkii lamauttamaan Jeesuksen seuraajia.
Kun siis huonot uutiset rullautuvat vastaan kuin juoksumaton muovipäällyste ja pienestä toivon kynttilästä puhalletaan viimeinen turvavalo pimeällä reitillä, saan jättää taistelun Isäni huoleksi.
Suojaa Sinä minua kädelläsi. Nosta jokaisen kerran, kun kaadun ja puhalla uutta luottamusta hiipuvaan sieluuni. Auta minua seisomaan voiton – ilon ja levon – maaperällä. Olethan sinä minun Jumalani!
