Usva loihtii versojaan
Tammen lehdistä varastetaan vihreä.
Ruskeaan taittunut ovi valittaa.
Niin minäkin.
Vetäydyn nojatuoliini
Odotan ensimmäistä pakkasyötä.
Ja katson elämää
silmillä
jotka vielä aikanaan näkivät
– ja toivoivat.
Mutta eihän syksy saa viimeistä sanaa
eikä suru!
Kevät tulee!
Ihmisjumalan askelissa.
Olenhan valmis?
