Surullinen aamu

Usva loihtii versojaan
Tammen lehdistä varastetaan vihreä.
Ruskeaan taittunut ovi valittaa.

Niin minäkin.
Vetäydyn nojatuoliini
Odotan ensimmäistä pakkasyötä.

Ja katson elämää
silmillä
jotka vielä aikanaan näkivät
– ja toivoivat.

Mutta eihän syksy saa viimeistä sanaa
eikä suru!

Kevät tulee!
Ihmisjumalan askelissa.
Olenhan valmis?

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s