Olet Jeesus aivan erilainen kuin koskaan ymmärrän. Koko elämäni saan opetella tuntemaan Sinua ja ymmärrän jo nyt, että lopussakin olen edelleen ensimmäisellä luokalla.
Et vastaa koskaan kysymyksiini tahtomallani tavalla. Kun osoitan Sinulle toisten ihmisten vikoja ja teräviä kulmia, Sinä et edes käännä katsettasi heihin; sen sijaan katsot minua. Kun huudan Sinulle liian vaikeista olosuhteista, pidät kädessäsi apilanlehteä ja hymyilet. Näytän Sinulle tulevaa hirmuaaltoa peloissani, sinä lepäät pienen purteni keulassa levollisena.
Et vastaa miksi -kysymyksiini tahtomallani tavalla. Et raota salaisuuksiesi verhoa vaan pyydät luottamusta. Olet lähimpänä silloin kun en tunne läsnäoloasi ollenkaan ja kannat minua, kun luulen sinun hylänneen minut.
Et syytä synneistäni, vaikka olen edessäsi alaston ja puutteeni huutavat kuin palosireenit. Haluaisin kääntää katseeni häpeästä maahan, mutta Sinä nostat minua lempeästi ja valat minuun arvoa. En haluaisi puhua Sinulle synneistäni, ja juuri niiden painosta tahdot minut joka päivä vapauttaa.
Haluaisin myös kysyä Sinulta huomisesta. Miten minun huomenna käy? Oletko kanssani huomenna, jaksatko todella rakastaa minua edelleen? Miten käy läheisteni elämässä? Olet taas niin erilainen. Et vastaa suoraan ja silti vastaat. Hymyssäsi on niin paljon elämäniloa. Se lahjoittaa uskoa minullekin. Ja toivoa. Onneksi olet niin erilainen.
