En rakenna elämääni valmiiseen paikkaan,
mutta Sinä johdat minua päivästä toiseen,
kuin kirkas valo pimeän keskellä.
Kun matka vie kauas ja tutut äänet vaimenevat,
Sinä jäät luokseni.
Et vain sanoina, et vain lupauksina,
vaan uskollisina tekoina.
Minun väsymykseni päivinä Sinä kannat.
Ja kun voimani horjuvat, Sinä olet siinä,
lujana kuin kallio, jota mikään myrsky ei murra.
Arjen askareissa, raskaiden päivien keskellä
Sinä kuljet rinnallani, ja sydämeni löytää levon Sinussa.
Tämä on kertomus rakkaudestasi:
siitä, miten Sinä et koskaan luovuta.
Minä näen Sinun kätesi kaiken sen yllä, minkä läpi olet minua kantanut.
Näen Vapahtajan, joka suojelee kuin vahva muuri, joka ei väisty.
Näen Rakkauden, joka ei väsy, ei taivu, ei jätä.
Eikä minun heikkouteni ole este Sinulle,
vaan rakkaudestasi tulee voima,
joka kantaa jokaisen taakan,
vie läpi vaikeiden päivien ja herättää uuteen aamuun.
Ja joka aamu huomaan jälleen,
Sinä olet yhä vierelläni,
yhä minua rakastaen.
Kun kaikki muu katoaa,
Sinä jäät.
Maat, metsät hiljenneinä
ja meret tyyntyneinä
kiittävät Jumalaa.
On laannut voima tuulten.
Vaikene, puhe huulten,
vain sydän puhua nyt saa.
Sinua, Jumalani,
nyt kiitän iloissani,
kun tunnen voimasi.
On kaikki hallussasi,
soi taivas kiitostasi
ja koko luomakuntasi.
Nyt ihmettelen tässä,
näin, Herra, elämässä
lastasi talutat:
suot armolahjojasi
ja hoidat sanallasi
ja joka päivä armahdat.
Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja hyvyyttäsi riittää,
et, Herra, väsy auttamaan.
Virsi 560