“Te odotatte paljon mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan, vaikka minun temppelini on raunioina.” (Hag. 1:9)
Jumalan seurakunta on tänään se Temppeli, jossa Herra Jeesus asuu ja vaikuttaa. Tämä temppeli rakentuu jokaisesta Jeesukseen uskovasta ihmisestä; me olemme kukin temppeliin kuuluvia “eläviä kiviä (1. Piet. 2:5)”.
Haggai kuulutti Jumalan äänitorvena noin vuonna 500 eKr., että oli aika rakentaa Herran temppeliä. Rakennustyöt oli kyllä aloitettu mutta työn raskauden ja jatkuvien vastustusten takia ne olivat keskeytyneet. Kansa oli kääntänyt huomionsa omiin taloihinsa ja kukin huolehti temppelihanketta enemmän omista eduistaan. Haggai muistutti, että Jumalan valtakunnan tulee aina olla ensisijalla, silloin kaikki muukin annetaan. Muistatko muuten, kuka Raamatun henkilö opetti samalla tavalla?
Jumalan temppelistä puuttuu tänään paljon kiviä. Seinämissä on kiviä, jotka ovat irtoamassa ja paljon kiviä lojuu maassa. Jotkut kivet on viety etäälle. On rakennustöiden aika. Rukoillaan sitä armoa, että me alkaisimme nähdä itsemme sijasta lähimmäisemme tarpeita. Pyydetään Jumalaa vaikuttamaan meissä sitä tahtoa, että alamme huolehtia toisistamme?
Sinua tarvitaan. Kukaan toinen ei voi täyttää sitä rakennusmiehen- ja naisen paikkaa, joka on juuri sinulle suunniteltu. Rakentajille kuuluu seuraava Valtakunnan lainalaisuus: Kun huolehtii toisista, tulee itse huolehdituksi.
