“Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta kuusilaisnaisen tähden, jonka hän oli ottanut vaimokseen. Mooses oli todellakin nainut kuusilaisen naisen.” (4. Moos. 12:1)
Mooseksen vanhemmat sisarukset, Mirjam ja Aaron kokivat kateutta Moosesta kohtaan. Heidän mielestään Mooseksen palvelutyö oli aivan liian voimakasta verrattuna heidän omiin tehtäviinsä. He alkoivat nakertaa Mooseksen luotettavuutta Israelin kansan silmissä.
Kun he eivät löytäneet vikoja Mooseksen johtajuudesta ja suhteesta Jumalaan, he käänsivät huomionsa Mooseksen perheeseen. Mooses oli ottanut vaimokseen vierasmaalaisen naisen ja tästä Mirjam ja Aaron saivat syytöstensä keihäänkärjen: miksei Mooses ollut nainut israelilaista naista? Saattoiko häneen siis todella luottaa?
Tärkeää on nähdä, miten Mooses reagoi asiaan. Hän ei tehnyt mitään. Hän ei puolustanut itseään, alkanut puhdistaa mainettaan tai hyökännyt syyttäjiään vastaan. Raamattu mainitsee tässä yhteydessä, että Mooses oli hyvin nöyrä ihminen – vuosikymmenet erämaassa Jumalan oppikoulussa olivat murtaneet itseriittoisuuden ja oman kunnian tavoittelun.
Mooses tiesi, että on olemassa elävä Jumala ja Hänen käsiinsä saa jättää kaikki asiat. Myös oman maineensa. Kun Mooses pidättäytyi vastaiskuista, Jumala toimi. Hän osoitti kansalle Mooseksen arvon ja puhdisti hänen maineensa.
Tästä on meillä paljon opittavaa. Jokainen Jeesuksen oma joutuu joskus panettelun kohteeksi. Sanat ja huhut voivat sattua tikarin tavoin. Sen sijaan, että lähtisimme satutettuina ja vihaisina puolustamaan itseämme, saamme jättää sen Jumalan huoleksi. Näin meidän voimat ei kulu loppuun sivuraiteilla, vaan voimme keskittyä siihen kutsumukseen, jonka Jumala on meille antanut.
Ripaus nöyryyttä tekisi ihmeitä Jumalan seurakunnalle.
