“Muutamille, jotka olivat vakuuttuneita omasta vanhurskaudestaan ja halveksivat muita, Jeesus kertoi tämän vertauksen.” (Luuk. 18:9)
Jeesuksen järisyttävät vertaukset eivät enää tehoa meihin koska Hänen käyttämänsä roolihenkilöt ovat meille liian kaukaisia. Siksi yritän kääntää vertauksen nykykielelle.
Pappi/pastori katseli seurakuntansa ikkunasta ulos ja onnitteli itseään hyvästä kuluneesta vuodesta. Seurakunta oli kasvanut, hän itse oli onnistunut tehtävässään mielestään hyvin – pitänyt hyviä puheita ja toiminut johtajana esimerkillisesti. Olipa hän jopa tehnyt kirjankin, joka oli saanut hyvää tuulta alleen.
Pappi katseli ikkunasta ja huomasi tien vartta kulkevan nuoren, sekavan miehen. Papin mielessä kävi filmanauhan tavoin kaikkia niitä asioita, joissa hän oli onnistunut verrattuna tuohon miespoloiseen. Hän ei sentään ollut käynyt baareissa eikä vieraissa naisissa. Hän oli omistautunut Jumalan työhön ja häntä ihailtiin hänen raamatun tuntemuksensa ja voimakkaiden puheidensa ansioista. Hän onnitteli itseään siitä, ettei ollut ajanut elämäänsä samanlaiseen umpikujaan kuin mies ikkunan toisella puolella.
Pappi ei tiennyt, että jälleen yhdestä yhden yön suhteesta palaava nuorukainen koki syvää tyhjyyttä sielussaan. Hän ei ollut onnistunut löytämään kaipaamaansa onnea ja tasapainoa etsimistään asioista. Hän käveli kirkon ohitse, näki ristin kirkon seinässä ja kuiskasi sanat: “Jeesus, jos olet olemassa, etsi minut. Armahda minua surkimusta”.
Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista ei jatku eteenpäin. Emme saa tietää heidän elämänsä tulevista käänteistä. Niin tämäkin kertomus päättyy tähän.
Kumpi olikaan Taivaan silmissä vanhurskaampi (Jumalan hyväksymä)?
