Kymmenien vuosien kuluessa se on syntynyt. Jokainen kyyneleeni on lisännyt sen pohjatonta syvyyttä.
Surun meri. Siihen minä vajoan yhä uudelleen ja huudan Pelastajaa.
Lapsuuden kaipaus, katkenneet ihmissuhteet, patoutunut viha, sielua venyttävät pettymykset ja sydäntä pistävät karikot. Ne kietovat minut yhä uudelleen otteeseensa. Haluaisin avata siipeni ja lentää iloisesti muiden lailla.
Sieltä sinä saavut. Astelet varovasti suruni meren päällä ja tiedän- tunnet jokaisen kyyneleeni painon. Tulet luokseni etkä hylkää. Otteesi lujuudessa tiedän, ettei suruni voi minua hukuttaa.
Sinun kosketuksestasi suruni saa lempeät ääriviivat. Kanssasi pakomatka päättyy ja katselemme elämäni melankolisia sävyjä yhdessä. Lupaat piirtää minun tummaan taustaani kauniin kirkkaita värejä.
Sinun leilisi on niin suuri. Sinne mahtuu koko suruni meri. Jokainen kyynel laitetttu on sinne talteen.
Sinä olet suruani suurempi.
