Peto nimeltä Jaakko

”Kuinka se ketku saattoikaan tehdä niin?”
”Miten kristitty voi toimia vastoin omia arvojaan?”
”On se ihan moraaliton, jättää lapsensa noin vain!”

————

Jeesuksen luokse tuli erään kerran vihasta punaisia maanmiehiä. Roomalainen hallitsija oli surmauttanut Galileasta Jerusalemiin menneitä pyhiinvaeltajia ja vieläpä temppelissä (Luuk. 13: 1-5).

Miten Pilatus saattoi olla niin tunteeton ja kylmä? Milloin Jumala näkisi Rooman harjoittaman vääryyden?

”Ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte”, oli Jeesuksen vastaus. Luu lyötiin kurkkuun paloauton värisille kysyjille; neljä sormea näytti itseen.

————

Paavali ymmärsi Jeesuksen sanojen radikaaliuden. Hän hyvänä ex-fariseuksena ja elettyään 30-vuotta kristittynä uskalsi sanella Roomalaiskirjeen 7. luvun. Teksti on järkyttävää: ”Huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon tehdä hyvää, sen lain, että paha pysyy minussa.” Vääristymää ei tarvinnut etsiä toisista; Se asui turvallisen pitkällä vuokrasopimuksella itsessä.

————–

Juokse, Jaakko. juokse! -elämänkertakirjani on alaston ja paljas. Ilmoitan siinä olevan epäonnistumisten ja synnin kokemusasiantuntija. Kirjaa tehdessä en saattanut kuin itkeä sitä, miten huono kristitty olen ollut. Ja ihminen. Niiden pitäisi vielä olla sama asia.

—————–

Miksi kirjoitan tämän tekstin? Juokse, Jaakko, juokse! -kirjan jälkeen luulin tulleeni paremmaksi kristityksi. Ajattelin oppineeni epäonnistumisista niin paljon, etten enää koskaan mokaisi. Luulin päässeeni Roomalaiskirjeen 7. luvun ohi. En ajatellut niin tietoisesti vaan jopa itseltä salassa.

Kun pääsin hetken kellumaan omassa erinomaisuudessani – tai ainakin keskiarvoa paremmassa elämäntunnossa – kadotin armon. Kadotin kristillisyyden sanoman. 

——————

Pelkään, ettemme ehkä monikaan uskalla ymmärtää Jeesuksen ja Paavalin sanojen syvyyttä? Näemmekö omaa ongelmapesää enemmän puutteita ja vikoja toisissa seurakunnissa ja toisissa ihmisisissä? Tai olosuhteissa?

——————

Elämä saattaa revetä alta sekunneissa. Joskus syyt ovat todella olosuhteissa ja toisissa ihmisissä, ainakin osittain. Mutta kristityllä on vaarallisin vastustaja omassa povessa. Jos sen unohtaa, on kuilun reunalla toinen jalka jo tyhjän päällä. 

—————–

Ei, Korona ei ole pahin vastustajamme. Ei, vaikka se piiskaa meitä armotta ja riistää asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja rakkaita; Ei, vaikka se eristää meidät toisistamme.

Pahin peto asuu sisällämme. Se tahtoo riistää meiltä Vapahtajan. Olemme turvassa, mutta emme yläpuolella.

—————–

Jeesuksen syli on tänään auki pedoille ja padoille!

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

3 vastausta artikkeliin “Peto nimeltä Jaakko”

  1. Kirjoitat rohkeasti, itsesi peliin pannen. Sen takia monet juuri uskaltavat tekstejäsi lukeakin. Siunausta sinulle ja perheellesi!

    Tykkää

  2. Kiitos, Jaakko ja Iiris.
    On aina ihanaa lukea näitä tekstejä ja runoja. Lauloin tänään pojallemme videolle aiheeseen liittyvän laulun ja hän oli liikuttunut kyyneliin. Uskon että armo tekee sellaista. Haluan enemmän kuin mitään muuta tulla tuntemaan armoa Ja totuutta. Siunaustaa kesäänne.

    Tykkää

  3. Olet rehellinen ja maanläheinen Jaakko. Eilen kuuntelin selitystäsi Matteuksen lukua 9, olin lähempänä Jumalaa, kuin koskaan. Kiitos siitä! Siunausta koko perheelle.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s