”Tutki minut, Herra” (Ps. 26:2).

Kun pitkään padotut tunteet saavat vihdoin ulostuloväylänsä, sanojen ryöppy on raju. Sanoilla voi tuhota hetkessä itsensä ja ihmissuhteensa vain koska ei osannut käyttää niitä sopivaan aikaan ja toisia kunnioittavalla tavalla.

Todella, ihmisessä asuu voimia, jotka ovat piilossa kristityn kiiltokuoren alla tullakseen pahana päivänä esille ja nokkiakseen toiselta silmät päästä. Vaikka pyhityslistamme olisi kuinka pitkä, juuri sanoilla osoitamme olevamme auttamattomasti Vapahtajan tarpeessa, joka päivä.

Tutki siis, Herra, minut. Anna minun nähdä toisten puutteiden sijaan omat sokeat pisteeni ja käyttäytymismallit, jotka toistuvat kuin autotehtaassa ja satuttavat niitä, joita minun pitäisi lohduttaa ja rohkaista.

Tutki minut ja avaa sisimpäni kipuja lääkärin ammattitaidolla. Anna kohisevien vesimassojen muuttua armosi alla kauniisti solisevaksi vesipuroksi; anna sanojeni olla helliä ja armahtavia.