Seinä vastassa?

”Emme me pysty – he ovat vahvempia kuin me” (4. Moos. 13:31).

Eilen kahvittelimme keittiömme pöydän äärellä rakennussuunnittelijan ja kirvesmiehen kanssa. Keskustelun aikana tajuntaani iskeytyi ymmärrys: nyt alkaa hometalokorjaus vol 2.

Mieleen tulvi muistoja pari vuotta sitten vastaantulleesta totaalisesta kaaoksesta. Ensin jouduimme purkamaan lattian hiekalle saakka ja sen jälkeen sahattiin ulkoseinät kappaleiksi. Se oli työmaa, josta en ole toipunut vieläkään.

Keväällä siis alkaa pakollinen katon uusiminen. Jälleen joudumme purkamaan kaikki entiset rakenteet, astumme kuukausia kestävään työmaahan, joka juuri nyt tuntuu aivan toivottomalta.

Tältäkö Israelin vakoojista tuntui luvatun maan rajalla? Päämäärä oli näkyvissä mutta seinä välissä oli liian suuri. He eivät nähneet mitään mahdollisuuksia voittaa esteitä ja astua Jumalan lupauksiin.

Joosualla ja Kalebilla oli erilainen tapa suhtautua haasteisiin. He eivät kieltäneet ongelmien todellisuutta mutta hengittivät samalla Jumalan todellisuutta. Kun Jumala oli mukana matkassa, Hän kulkisi edellä ja avaisi tarvittavat väylät.

Juuri tänään en ymmärrä Jumalan ajatuksia, en sitten yhtään. En ymmärrä, miksi seiniä tulee vastaan kiihtyvällä tahdilla. Näen vain ongelmia, joihin ei olisi voimaa tarttua. Mutta jospa uskaltaisin luottaa pilviin saakka kohoavien seinien takana avautuviin maisemiin? Jospa uskaltaisin luottaa Isään, joka tahtoo tarkasti johdattaa lastaan? Jospa huominen on jo valmiina, iloiten kutsumassa elämään, joka juuri nyt on silmiltäni salassa.

Tekijä: Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

2 vastausta artikkeliin “Seinä vastassa?”

  1. Enpä ymmärrä minäkään Jumalan ajatuksia monissa omissa asioissanikaan. Kapinamieli on tuttu tunne. Se nousee aivan itsestään, eikä sitä ole helppo tukahduttaa. Eikä niin pidä tietysti tehdäkään. Parempi rehellisesti tunnustaa, jolloin suhde pysyy aitona eikä katkea. Vaikka kyllä minulla joskus hetkiksi katkeaakin, olen aivan ymmälläni ja käännän selkäni. Mutta ”eben eser”, tähän asti on selvitty ilman lopullista välirikkoa.

    Muistan rukouksissa sinua ja kattoasi. Parillakin läheiselläni on ollut talossaan paljon remonttia, homesellaistakin, ja kattoremppa seuraavana. Maallisen omaisuuden kanssa on usein riitainen avioliitto. ”Sinkkuna” olisi helpompaa. Mutta ainakin täällä pohjoisen napapiirin tuntumassa pitää olla kunnon seinät ja katto ympärillä. Oliskin niin helppoa kuin Raamatun kertomuksessa, että puretaan vähän kattoa ja lasketaan paarit alas, ja korjataan sitten katto uudestaan. Noin vain, hetkessä.

    Tykkää

  2. Teksteistäsi nousee monenlaisia näkökulmia. Voi samastua pilviä hipoviin esteisiin, yhä uudestaan eteen kohoaviin seiniin. Mutta sitten – miten pysytytkin sielusi silmillä näkemään aina niin vahvan toivon näköalan: seinien takana avautuvat maisemat, nyt vielä piilossa olevat.

    Nolottaa tunnustaa, että itse en yleensä osaa ajatella sellaisia olevankaan. Näen vain seinät. Joosuan ja Kalebin henki on siitä kaukana.

    Osaat luoda yhteyksiä Raamatun kertomuksista tavalliseen arkielämään. Juuri sellaista taitoa tarvitaan, jotta Raamattu ei jää menneisyyteen, kauas omasta ajastamme ja elämästämme.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s