Voi näitä tynkiäni!
Katsokaa ja naurakaa
Pelkät torsot lepattavat surujen viimoissa.
Mitkä siivet ne olivatkaan!
Itätuulet kumarsivat syvään
Kanjonit olivat hiirenjälkiä lumessa.
Niin, vuosi vuodelta
Isku iskulta
Surujen syvyyksissä
jäivät vain orvot piikit.
Ei, enhän minä enää lennä
Enää ei tuuli nosta sieluani
toivon näköaloihin.
Paitsi uskon maailmassa
Siellä tyngät lepäävät
Vapahtajan käsissä.
Ja haukkovat uutta elämää
Liitävät uusin värein
Vapaina
Uusissa mitoissa.
