Sinua arvioitiin koko elämäsi ajan. Oma perheesi leimasi Sinut kylähulluksi. Sinua tultiin noutamaan kotiin keskeltä kirkasta kutsuasi, sinut nöyryytettiin lähimpien toimesta.
Sinut tuomittiin valheopettajana. Sinut arvioitiin Sanan valossa – et täyttänyt Pyhän kriteerejä.
Kannattajajoukkosi hylkäsi sinut. Kun sinä kuolit, paikalla oli vain muutama epäuskosta ja surusta sumentunut opetuslapsesi.
Äitisi Maria, kuinka hän pettyikään. Hän itki verisen ristisi juurella, hän murtui järkyttävästä teloituksestasi. Hän kuuli pilkkahuudot ja kyynelehti sinut pala palalta pois, odottaen loppuun asti Sinun voimasi osoitusta.
Ei vain ihmiset, vaan Sinun Isäsi hylkäsi sinut. Olit syyllinen ihmisten ja Jumalan edessä.
Sinä et taistellut maineesi puolesta. Sanat olivat ruoskaniskuja terävämmät. Sielusi ei suojannut itseäsi vaan ristisi juurella vapisevia rakkaitasi. Sinä et itkenyt omaa särkymistäsi vaan olit viimeiseen hengenvetoon saakka Pietarin elämän syvimmässä pimeydessä.
Sinut työnnettiin pahana ulos maailmastamme. Sinä annoit elämäsi, yhden vehnänjyvän vajota maahan ja kenenkään ymmärtämättä haljeta kivusta ja yksinäisyydestä.
Sinä olit syyllinen koko elämäsi ajan, et täyttänyt kenenkään odotuksia. Tarinasi kuului päättyä päättymättömään yöhön, mutta juuri silloin kun Sinun sielusi repesi palasiksi; Silloin kun kutsumuksesi päättyi peruuttamattomaan epäonnistumiseen, rakkautesi mursi minun kuolemani vallan.
”Jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole.” Sinä et vain opettanut vaan elit sanojesi mukaan. Kuolit ivan ja hyytävän naurun kaikuessa koleassa yössä.
Minkä elämän saitkaan aikaan! Kutsut seuraamaan Sinua. Näen tiesi ahtauden, alan aavistaa oman vehnänjyväni kohtaloa.
Jeesus, en minä ole kuin Sinä. Ei minulla ole Sinun rohkeuttasi eikä kirkasta kutsuasi.
Mutta minulla on Sinun pettämätön rakkautesi. Sinun kaunis katseesi luo minut tänäänkin eloon. Minulla on Sinun armollinen läsnäolosi.
Vaikka minulla ei ole sellaista minua kuin tahtoisin, minulla on Sinut.
Minun ihana Jeesukseni.
Hei Jaakko! Sain tästä kirjoituksestasi lisää ymmärrystä siihen, miten syvästi Vapahtajamme ymmärtää minua/meitä ihmisiä tässäkin asiassa. En ollut ennen ajatellut näin kokonaisvaltaisesti ja syvällisesti sitä, että aivan kaikki ihmiset, lähimmätkin, pettyivät Häneen.
On lohdullista ajatella, että hän eli ihmisen elämän valoineen, varjoineen ja erilaisine haasteineen.
Että Hän tietää, miltä pettymys kuulostaa toisen ihmisen äänessä, miltä se näyttää toisen katseessa, miltä tuntuu kohdata toinen silloin kun hän on pettynyt minuun. Ja että hänkin koki hetkiä, joissa tiesi toisen ihmisen pian pettyvän minuun siksi mitä sanon/teen tai en tee. (Meillä tavallisilla tallaajilla toki motiivit ovat usein monenkirjavat, kun Hän sen sijaan oli täynnä armoa ja totuutta.)
Kirjoituksesi avulla nousi muitakin lohdullisia, rohkaisevia ja ymmärrystä avaavia pohdintoja.
Erittäin siunaava kirjoitus sinulla siis oli. Kiitos ja siunausta työhösi/työhönne jatkossakin!