Pidätkö mielessäsi syntini?

”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää? Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus, että sinua pelättäisiin.” (Ps. 130: 3,4)

Joskus tekemämme vääryydet ja kokemamme epäonnistumiset painavat meitä. Ne syyttävät meitä päivin ja öin niin, että riudumme niiden alle.

Syntimme saavat meidät piiloutumaan Jumalalta ja toisiltamme. Koska itse muistamme syntimme ja häpeämme niitä, olemme varmoja, että Jumalakin muistaa ne. Miten Jumala voisi hyväksyä lähelleen niin epäonnistuneen ihmisen.

Vastauksen löydämme Ristiltä. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kantoi kaikki syntimme omassa ruumiissaan ristille ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat syntimme ovat Jumalan edessä jo ratkaistu.

Kuka voi kestää, jos sinä, Herra, pidät mielessäsi syntimme? Nyt olet Jeesuksen tähden luvannut unohtaa ne ja heittää syntimme meren syvyyksiin. Sieltä niitä ei enää löydy, ne ovat todella silmiesi edestä poissa.

Sinun luonasi ei ole syytös ja tuomio vaan anteeksiantamus. Sinä saat meidät kunnioittamaan itseäsi suuren anteeksiantamuksesi tähden. Armosi avulla vedät meitä, häpeän takia piiloutuneita, takaisin läheisyyteesi.

Pelkään pimeää

”Kaikki rakkaat ja ystävät sinä olet karkottanut minusta kauas, pimeys on ainoa tuttavani.” (Ps. 88:19)

Päivä, askel, vuosi kerrallaan on kuljettu, välillä toiveikkaana, toisinaan hämärässä. Olen päätynyt tänne pimeään laaksoon. Olet luvannut olla täälläkin kanssani, mutta en pimeydeltäni tunne Sinua.

Pelkään tätä laaksoa. Sen suru ja synkkyys murtautuvat sieluuni ja repivät ennen niin lujan ankkurini irti. Ilman Sinua sieluni on tuuliajolla mustilla aalloilla.

Kuinka kukaan voisikaan auttaa ja kulkea vierelläni? Pimeimmät laaksot saan aina kävellä vavisuttavassa yksinäisyydessä.

Minä pelkään pimeää. Sen toivottomuus ilkkuu ilkeästi pienelle toivolleni.

Sinä olet pimeyttäni suurempi. Sinä olet laaksoja korkeampi. Sinun armosi ulottuu syvyyksiäni syvemmälle. Sinun lohdutuksesi yltää revittyyn sieluuni.

Kun elämä on liian vaikeaa

”Miksi olet masentunut, sieluni, ja miksi olet minussa levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta” (Ps. 42:6).

Kun elämä on liian raskasta; kun pitäisi tehdä jotain asioiden muuttamiseksi, mutta puuttuu voimat ja ymmärrys.

Me hätäilemme ja juoksemme sinne tänne. Yritämme huutaa apua joka ilmansuunnalta ja raapia kasaan viimeiset voimanrippeet seuraavaan askeleeseen.

Olemme levottomia ja masentuneita, koska emme itse tiedä, miten huominen voisi olla tätä päivää erilainen. Olemme neuvottomia, kun emme itse osaa ohjata elämämme paattia.

Kun elämä on liian vaikeaa, olemme ehkä unohtaneet Jumalan? Emme ehkä ole osanneet ottaa huomioon, että Jumala tahtoo olla kanssamme läheisemmässä suhteessa ja olla vaikuttamassa kaikissa asioissamme? Miten helposti se unohdus käykään meille!

”Odota Jumalaa”, on ihmisen pysähtyminen jotta Jumala lähtisi liikkeelle. Siinä ihminen tunnustaa auttamattoman tilansa ja pyytää Jumalaa aloittamaan työnsä täydestä mahdottomuudesta.

Psalmin kirjoittajalla oli jo kokemusta Jumalan toimintamallista ja rakastavasta huolenpidosta. Hän keskeltä omaa neuvottomuuttaan ohjasi omaa tunne-elämäänsä pelosta ja hätäilystä lepoon: Jumala varmasti tulisi ja auttaisi.

Raamattu lupaa, että yksikään Jumalaan turvaava ei joudu häpeään – toisinsanoen levollinen luottamus ei ole turhaa.

Odota Jumalaa, sieluni. Anna asiasi Taivaalliselle Isällesi. Uskalla antaa Hänelle vastausten laatu ja aikataulut. Älä suostu antamaan vain huoliasi vaan anna samalla itsesi kokonaan ja ehdoitta.

Kaipaatko janon sammuttajaa?

”Jeesus sanoi heille: `Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” (Joh. 6:35)

Vaikka olemme jo kerran tulleet Jeesuksen luokse, on meillä niin monin tavoin sielun nälkä ja jano. Olemme pelastettuja mutta silti etsimme sisäistä tyydytystä erilaisista asioista. Ja ihmissuhteista.

Olemme tainneet erehtyä Jeesuksen sanoista? Hän ei nimittäin sanonut, että ”joka on kerran tullut”. Hän sanoo: ”joka tulee ja joka uskoo.”

Uskon Jeesuksen vetävän meitä sanoillaan päivittäin Hänen luokseen. Olen varma, että Hänellä on todella sellaista ruokaa ja juomaa, joka voi tyydyttää sisäisen kaipauksemme.

Me kuljemme janoissamme sinne, missä uskomme löytävämme janon tyydytyksen. Miten usein vihollisemme osoittaakaan meille muita kaivoja! Kun ne särkyvät, olemme omassa tarvitsevuudessamme enemmän ”kuulolla” Jeesuksen hiljaiselle kutsulle.

Kun siis sielusi on tyhjä ja huutaa kipeää kaipausta, anna kaipauksesi Jeesukselle. Pyydä Häntä täyttämään elämääsi Hänen täyteydellään. Älä tyydy etsimään Häneltä elävää vettä vain tänään, vaan jatka etsintääsi myös huomenna. Etsi Häntä joka päivä. Siihen kaipaukseen vastataan.