Odotetut treffit

Sain viime viikolla tuntuvan hengellisen opetuksen. Eräänä aamuna selailin Raamattua ja samalla tavan mukaan puhelin piipatti useista viesteistä ja yhteydenotoista. Miten aamulla tapahtuukin niin paljon!

Huomio kiinnittyi väkisin Raamatun sijaan puhelimeen. Vastailin kivoihin viesteihin ja yritin samalla silmäillä Jesajan kirjaa. Tunsin hennon äänen puhuvan: ”Etkö tahtoisi olla minun kanssani kahdestaan? Etkö voisi laittaa puhelimen pois treffeiltämme?”

Hätkähdin. En minä ole tottunut kuulemaan Jumalan Hengen ääntä. Ehkä tämäkin oli vain omaa sisäistä ajatusta? Joka tapauksessa viesti oli selkeä ja järkevä: Jeesuksellekin sai antaa parasta aikaa.

Seuraavana päivänä pidimme Jeesuksen kanssa treffit. Olin odottanut yhteistä hetkeämme vuorokauden. Jännitti.

Mitä me teimme yhdessä? Luimme Jesajan kirjaa. Hörpimme kahvia, istuimme terassilla ja unohdimme puhelimen yöpöydän laatikkoon.

Jos en ole aivan väärässä, Jeesus kaipaa aikaamme. Hän kaipaa jakamatonta seuraamme. Ja Hän tuntuu olevan puhuva Jumala – kun vain malttaisin kuunnella.

Varmoja tienviittoja

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä on hyödyllistä, johdatan sinua tiellä, jota kuljet” (Jes. 48:17).

Ehkä seisot tänään elämäsi kanssa umpikujassa? Ehkä olet neuvoton elämääsi tulvineiden kriisien tähden etkä tiedä miten jaksaisit tai osaisit jatkaa elämääsi?

Umpikujat ovat Jumalan omille paikkoja, joissa joutuu hiljentämään vauhdin ja asettamaan uudet navigaatio-ohjeet. Silloin saa pysähtyä ja vain olla ja odottaa Jumalan reittisuunnitelmia. Ehkä Jumala avaa umpikujan tai ehkä Hän viitoittaa tien toista reittiä?

Matkan pysähtyessä olet yhtä turvallisissa käsissä kuin sen edetessä suotuisasti. Kaikenlaiset päivät vievät sinua Jumalan reitillä.

”Ohjaa minua” on turvallinen pyyntö. Sen saa huokaista silloinkin, kun koko sielu myrskyää eikä uskokaan suo lepoalustaa.

Jumala varmasti johdattaa. Olet Jumalan varmojen tienviittojen turvaamana.

Voi näitä huolia!

”Kun minulla on paljon huolia sisimmässäni, sinun lohdutuksesi ilahduttaa sisimpäni” (Ps. 94: 19).

Huolet kerääntyvät kuin tummat ukkospilvet sielun taivaanrantaan. Pilvi kerrallaan ne uivat sisään ja täyttävät maiseman kunnes peittävät alleen kaiken valon.

Tumma taivas jyrähtelee uhkaavasti. Jokainen synkkä ajatus on kuin pelottava ukkosen paukahdus.

Huolet kerääntyvät sisimpääni eivätkä jatka matkaansa. Ne sijailevat itselleen makuupaikkoja ja uhkaavat jäädä asumaan.

Onneksi sielun koti ei ole tyhjä. Siellä on Herra Jeesus Kristus. Hän näyttää isotteleville uhkakuville ulko-ovea.

Jumala lohduttaa meitä muistuttamalla jostakin huolia suuremmasta. Kun yksikin lupausten valonsäde taittaa matkaansa läpi pilvien, se tuo mukanaan ilon ja helpotuksen.

Huolet kyllä kerääntyvät ja joskus tahtovat hukuttaa alleen. Mutta Jumalan lupaukset ovat totta silloinkin, kun kaikki näyttää epätoivoiselta. Kun sinä et jaksa olla vahva, on Herran Jeesuksen vuoro.