Käännä minut puoleesi

”… kääntäköön hän meidän sydämemme puoleensa, niin että vaeltaisimme kaikkia hänen teitään ja noudattaisimme hänen käskyjään. lakejaan ja säädöksiään, jotka hän on isillemme antanut.” (1. Kun. 8:58)

Petollinen on sydämeni. Tänään se tahtoo pysähtyä jumalallisille lähteille, huomenna se on valmis juoksemaan muiden lätäköiden perässä.

Kuningas Salomoa kutsutaan Raamatussa viisaimmaksi ihmiseksi maan päällä. Hänen viisautensa tulee esiin siinä, että hän ymmärsi oman sydämensä heikon suuntavaiston. Hän uskalsi jopa myöntää, että ihminen ei elämässään tule synnittömäksi (1. Kun. 8:46).

Salomon kanssa saan polvistua Kaikkivaltiaan eteen. Anna Sinä minulle se tahto, joka on valmis seuraamaan sinua hyvinä ja huonoina päivinä. Käännä sydämeni puoleesi, jotta eläisin hyvän tahtosi mukaan.

Amen.

Kyseenalaista seuraa

”Hänen luokseen kokoontui myös kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hänestä tuli heidän päämiehensä.” (1. Sam. 22:2).

Daavidin uskollisin armeija ei ollut loistokasta väkeä. Johtaja asui itse erämaaluolassa ja veti seuraansa niitä, jotka olivat samoin pudonneet yhteiskuntaluokituksessa pohjalle.

Muistatko kuka toinen Raamatun henkilö houkutteli ympärilleen kyseenalaisessa maineessa olevia ihmisiä? Jeesushan se oli. Oikeaoppineet tuomitsivat hänen sosiaalisen elämänsä toteamalla, että hän seurusteli syntisten kanssa. He olivat oikeassa.

Sinä saatat olla tänään elämäsi kanssa heitettynä ulos palatsien loistosta. Ehkä olet ryöminyt omaan luolaasi ja pelkäät jääväsi yksin. Mutta kun silmäsi alkavat tottua uuteen tilanteeseen, huomaat luolassa olevan muitakin ihmisiä. Ehkä he avaavat kuluneet olkalaukkunsa ja tarjoavat sinulle leipää siitä vähästä, mitä heillä on.

Luolassa on omituinen odotuksen ja innostuksen ilmapiiri. Pian huomaat, että tulen äärellä on lämmittelemässä eräs Daavidin Poika. Hän katsoo sinua, uutta tulokasta, kysyvästi: ”Kelpaako minun ja näiden muiden seura sinulle.”

Jos tahdot jäädä, sinulle tarjotaan kaikki se, mitä Daavidin Pojalla on sinulle antaa. Se voi näyttää ensinäkemältä vähältä, mutta jospa tietäisit: Hän on matkalla Isänsä kotiin.

Kiviset ja soraset

”Niin Daavid kulki miehineen tietä eteenpäin, ja Simei kulki pitkin vuoren rinnettä samaan suuntaan, kirosi kulkiessaan, viskeli kiviä häntä kohti ja heitteli soraa.” (2. Sam. 16:13).

Muutaman sadan hengen joukko käveli itkien pois kotoaan kohti erämaata. Vuoren rinnettä kavutessaan sotilaiden piti suojata kuningastaan kilvillä, kun eräs mies kulki samaan tahtiin sivussa ja heitteli kiviä ja soraa.

”Sinä olet murhamies, sinä ansaitset tämän!” Kuinka sanat osuivatkaan arasti Daavidin sydämeen. Huutelija luuli Daavidin tappaneen Saulin kuningassuvun rippeet hallituskautensa alussa, mutta hän oli väärässä. Kuitenkin Daavid oli todella murhamies – olihan hän tappanut yhden luotetuimmista sotilaistaan, heettiläisen Uurian.

Sotilaat anoivat lupaa sivaltaa huutelijalta pää poikki. Mutta Daavid antoi miehen heitellä kiviä; ehkä ne olivat itsensä Kaikkivaltiaan suunnitelmaa: ”Antakaa hänen olla, kirotkoon vain, jos Herra on Häntä käskenyt.”

Daavid jatkoi matkaansa kohti väistämätöntä pimeyttä. Hän olisi voinut kapinoida kohtaloaan, valitella kokemaansa tragediaa tai vaatia Jumalaa tilille. Sen sijaan Daavid osoitti itkunsa Jumalalleen: ”Ehkä Herra näkee kurjuuteni ja korvaa minulle hyvyydellään sen, että tämä mies tänään kiroaa minut.”

Daavid oli ansainnut pakolaisuutensa. Samoin me monesti ansaitsemme vaikeutemme. Niin tai näin, syyllisenäkin saa jättäytyä Jumalan käsiin.

Itku oli seurana sinä päivänä, mutta Jumala määräisi huomisen. Sinä päivänä kiviset ja soraset juhlivat, seuraavana oli Jumalan lohdutuksen vuoro.

Askelmerkit kohdalleen

”Daavid kysyi taas Herralta neuvoa ja Herra vastasi: ”Älä mene heitä vastaan vaan kierrä heidät takaapäin ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta.” (2. Sam. 5:23)

Sota naapurikansoja vastaan olisi saattanut tuntua Daavidista, Israelin kuninkaasta jo rutiinitoimenpiteeltä. Kerta toisensa jälkeen hän kysyi Jumalan ohjeita ja vastaus oli suora yhteenotto ja voitto.

Daavidilla alkoi olla voittoja vyöllään jo aikamoinen nippu. Lisäksi Raamattu mainitsee, että Jumala vahvisti jatkuvasti hänen kuninkuuttaan ja mahtavuuttaan. Eikö kaiken loiston keskellä ollut houkutus luottaa aikaisempiin strategioihin ja omien sotajoukkojen ylivoimaisuuteen?

Daavidin suuruus tulee esiin siinä, että hän suostuu pysymään pienenä. Menneet erämaavuodet ovat opettaneet tärkeän läksyn: pysy lähellä Jumalaa. Se tarkoitti sitä, että hän kysyi Jumalan tahtoa jokaisessa risteyskohdassa ja tunsi oman tarvitsevuutensa.

Tällä kertaa taistelussa oli meneteltävä toisin. Jumala antoi ohjeet välttää suora kontakti ja odottaa askelten ääniä balsamipuiden päältä.

Herra kulkee edelläsi. Levitä elämäsi Hänen eteensä kuin kesäisen kaunis viltti ruohikolle ja odota askelten ääntä.