”Sitten on niitä ihmisiä”

Olipa kerran tyttö, jonka viimeisenä toiveena oli olla hyvä kristitty. Hänellä diagnosoitiin monenlaisia psyykkisiä ongelmia. Osa oli ehkä synnynnäisiä, osa tullut liian vaikeasta kasvuympäristöstä.

Tytön elämä päättyi ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Taisteltuaan jokaisena päivänä hyvän elämän puolesta tuli yksi päivä kun hän ei enää jaksanut.

Jeesus sanoi kerran avioliittokeskusteluun liittyen, että on olemassa erilaisia ihmisiä: jotkut on avioon kelpaamattomia syntymästään, toiset on tehty ihmisten taholta kelpaamattomiksi. Luulen, että Hän puhui elämisen haasteista laajemminkin. Toisten siivet jäävät tyngiksi jo syntymästä, toisten siivet katkaistaan lapsina.

Tyttö oli ihmisten silmissä elämään kelpaamaton. Hän yritti lentää toisten tavoin mutta paiskautui maahan yhä uudelleen. Jos Hänen elämäänsä katsoi vain pinnalta, hänen omien valintojensa kautta, tuomio oli tyly: epäonnistunut ja huono.

”Tule Herrasi ilojuhlaan”. Luulen tytön kuulleen nämä sanat Herraltaan Jeesukselta Kristukselta toisen elämän alkajaisiksi. Ne sanat saavat kuulla ne, jotka ovat eri tavoin tälle maailmalle kelpaamattomia. He saavat tässä ajassa osakseen ihmetystä, halveksuntaa, yläpuolelta tulevia ohjeita, diagnooseja. Mutta juuri heille on varattuna suuri kunnia ja määrätön ilo.

Tänään

Tänään kaipasin kaukaisuuteen.
Kauaksi taakse ja kauaksi eteenpäin.
Kauaksi tästä pahasta olosta.

Silti nyt-hetki on ainoa,
joka minulla on.
Ehkä joskus kaipaan tätäkin
päivää ja ymmärrän,
että tämä oli sittenkin hyvä.

Viisaus ja ymmärrys
kun tulee lähes poikkeuksetta
yleensä jälkijunassa.

(Iiris)

Jumalan antama sotilaallinen vartiosto

”ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.” 1. Piet. 1:5

”Varjella” -sana tarkoittaa alkutekstin mukaan sotilaallista vartiostoa. Sana viittaa esimerkiksi linnoitukseen, jota puolustetaan sotilaallisesti.

Meille vakuutetaan siis, että Jumala itse voimallaan vartioi meitä kaikilta niiltä ulkoisilta voimilta, mitkä haluaisivat tuhota uskomme. Sen lisäksi sanaan liittyy ajatus siitä, että Jumalan voima varjelee meitä myös meiltä itseltämme, meissä olevalta synniltä ja epäuskolta.

Mielenkiintoista on, että samaa sanaa on käytetty Filippiläiskirjeen luvussa neljä, jossa puhutaan huolista ja Jumalan rauhasta. Lupaus on hätkähdyttävä: Kun me kertomme Jumalalle kaikki mieltämme painavat huolet, Jumala antaa meille rauhansa. Jumalan rauha asettuu siis kuin sotilaallinen vartiosto meidän ajatustemme ja sydämemme ympärille ja suojelee niitä.

Tämä rauha tarkoittaa sisäistä lepoa ja oikeanlaista huolettomuutta. Se tulee siitä tietoisuudesta, että olemme luovuttaneet vaikeat asiamme meitä suuremmalle – Jumala on ottanut ne omien hoidettavien asioiden listalleen!

castle-3003963_1920