“Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.” (5. Moos. 8: 3)
Mooses piti Israelin kansalle viimeistä puhettaan ennen kuolemaansa. Hän halusi muistuttaa kansaa siitä todellisuudesta, että suhde Jumalaan oli enemmän kuin mitkään näkyvät siunaukset tai tarpeet. On mielenkiintoista, että Jeesus siteerasi juuri näitä Mooseksen sanoja paholaisen kiusatessa Häntä erämaassa.
Ehkä Jumala joskus sallii meille monenlaista puutetta, jotta näkisimme niiden takana olevan vielä suuremman tarpeen? Ehkä Hän vetää siunausten verhonsa hetkellisesti sivuun, jotta emme kiinnittäisi sydäntämme siihen, mitä Hän meille antaa vaan Häneen itseensä?
Mutta mitä tarkoittaa se, että ihminen syvimmässä mielessä elää Jumalan sanoista? Ainakin sillä viitataan siihen, että ruoka, juoma, vaatteet, omaisuus ja ihmissuhteet eivät tuo ihmiselle Jumalan luomana olentona lopullista tyydytystä; ihmisessä on jokin sisin huuto, johon ainoastaan Luoja voi vastata.
Kun tämä ihmisen kodittomuutta ja yksinäisyyttä heijastava huuto pääsee elämän kriiseissä kuuluville, ihminen on jo matkalla tulla löydetyksi. Silloin ihminen löytää Jeesuksen Kristuksen; silloin sielu saavuttaa kaipaamansa täyteyden.
Älä siis ole toivoton, jos olosuhteet eivät näytä muuttuvan edelleenkään suotuisiksi. Vaikka leipää ei riittäisi, Jumalaa riittää. Hän paljastaa itsensä köyhille, puutteellisille ja syntisille. Ja silloin – paradoksaalista kyllä – ihminen on puutteidensa keskellä täynnä elämää.
