“Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: `Laupeutta minä tahdon enkä uhria.´En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” (Matt. 9:13)
Maanpetturi Matteus oli kutsunut Jeesuksen kyseenalaisille juhlille, jossa kokoontuivat muut maanpetturit ja julkisyntiset. Jeesus tuntui olevan ihmisten seurassa kuin kotonaan ja sai käytöksellään moitteita hengellisiltä johtajilta.
Jeesus vastasi käyttäen Hoosean kirjan sanoja: “Laupeutta minä tahdon enkä uhria.” Mitä Jeesus tarkoitti fariseuksille osoitetuille sanoilla?
Profeetta Hoosea kutsui Israelin kansaa palaamaan takaisin Jumalan yhteyteen. Hänen mukaansa he kyllä edelleen pitivät yllä jumalanpalvelusrituaaleja ja uhrasivat määrättyjä uhreja mutta samalla he olivat menettäneet elävän ja aidon suhteen Jumalaan.
Seurauksena jumalayhteyden puuttumisesta oli ihmisten keskittyminen itseensä ja omiin etuihinsa. Jeesus kuulutti laupeutta, myötätuntoa, ja juuri se on seurausta sydämen yhteydestä Jumalaan.
Fariseukset keskittyivät niihin 613 käskyyn ja kieltoon, jotka he löysivät Mooseksen laista. Niihin keskittyminen oli oikein mutta samalla he olivat kiiveneet omiin norsunluutorneihinsa, eivätkä enää kyenneet asettumaan tavallisen, kärsivän ja eksyvän ihmisen rinnalle.
Jeesuksessa silmiinpistävintä oli Hänen myötätuntonsa. Sen polttamana hän hakeutui aina sinne, missä tarve oli suurinta – piittaamatta omasta maineestaan.
Samaa jumalallista laupeutta Jumala tahtoo tuoda esiin myös meissä lapsissaan. Hengellinen tietäminen ja kovuus synnyttävät kuiluja ja aiheuttavat riitoja; laupeus löytää tiensä erilaisten ihmisten tasolle. Laupeus tahtoo tehdä hyvää myös niille ihmisille, jotka ajattelevat tai elävät eri tavalla kuin me.
