Matkalle oikeat eväät

Tommy Hellsten kirjoittaa uusimmassa kirjassaan, että ravintolassa ei syödä ruokalistoja vaan ruokaa. Mutta ruokalistoista on se hyöty, että ne kertovat, että jossain täytyy olla ruokaa, kun kerran ruokalistojakin on väsätty. En tiedä aivan tarkalleen, mitä Hellsten tarkoittaa, mutta minä sovellan hänen aforismiaan. 

Tämä kirja on minun väsäämäni ruokalista. Sen lisäksi että olen tässä kertoillut elämän kokemuksiani, olen halunnut viitata siihen, että jossain on oikeaa ruokaa. Sitä tarjoillaan siellä, missä rukoillaan, lauletaan virsiä ja hengellisiä lauluja ja kuunnellaan Jumalan sanaa. Sieltä löytyy sielun ravintoa, joka kantaa aina viimeiselle veräjälle asti ja sen toisellekin puolelle. Suosittelen siis kirkkoon menemistä. Myös henkilökohtaisella Raamatun lukemisella on sama vaikutus: Jumala puhuttelee, rohkaisee ja ravitsee. Kaikki tähtää siihen, että tunnet Jeesuksen, joka vie sinut oikeaan päämäärään. Sinne mennään yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Usko on yhteisöllisempää kuin luulisi. Kirkon usko kantaa minun heikkoa uskoani.

Elämässä on paljon tärkeitä asioita, mutta kaikki ei ole yhtä tärkeää. Kiinalaisilla on sananlasku, jonka mukaan mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Muutettavat muuttaen lause antaa perspektiiviä. Elämän voi ottaa aika rennosti, kunhan ei unohda Jumalaa eikä lähimmäisen rakastamista. Paljon muuta ei tarvita. 

Vaikka Jumala joskus unohtuisikin, hän ei unohda. Vaikka minun uskoni Jumalaan horjuu, Jumalan uskollisuus minua kohtaan ei horju. Vaikka minun kilvoitukseni osoittautuisi riittämättömäksi, Jumalan armo osoittautuu riittäväksi. Vaikka minä en selviä puhtain paperein monestakaan elämäni päivästä, Jeesuksen veri riittää puhdistamaan minun syntini. Olenhan kerran kasteessa jo saanut tämän lahjan ja uskossa pyrkinyt takertumaan siihen. Tällä perusteella uskallan kutsua itseäni Jumalan lapseksi ja olla varma siitä, että pääsen kerran perille. Ja vaikka varmuuteni horjuisi, siitä ei olisi mitään haittaa, koska uskoni ei perustu omaan varmuuteeni vaan Kristuksen täytettyyn työhön. 

Näillä eväillä aion selvitä jäljellä olevan elämäni vuodet, jos sellaisia vielä annetaan. Jos ei anneta, samat eväät kantavat rajan yli. Perillä ollaankin sitten talon eväissä.

Eero Junkkaala

Kirjasta: Eero Junkkaala: Näitä polkuja tallaan (Perusanoma 2019)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s