Onko minulla vielä toivoa?

”Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi” (Ps. 39:8).

Miten syvien menetysten, kipujen ja näköalattomuuksien läpi onkaan kulkenut se ihminen, joka kesken elämänsä joutuu kysymään: ”Onko minulla vielä toivoa?”

Samaa kysymystä kysyvät tänään tuhannet ihmiset. Jumalan rakkaat lapset hapuilevat fyysisten ja henkisten kipujen alla ja yrittävät etsiä tukevaa tarttumapintaa, josta saada otetta, maata, jonka päällä jalat eivät vajoaisi eilisen päiväkirjamerkinnöiksi.

”Onko minulla vielä toivoa?” nousee niiden huulilta, joita riisutaan tukiverkoista, jotka ovat kannatelleet tänne saakka mutta ovat tänään osoittautuneet liian heiveröisiksi.

Daavid vastaa itselleen yhdellä lauseella, jonka toinen pää ulottuu hänen hätäänsä ja toinen ylettyy taivaaseen: ”Kaikki on sinun varassasi”.

Jään miettimään sanojen syvyyttä. Näissä sanoissa on kristityn ilo ja elämä. Näiden sanojen varassa Jeesus eli elämänsä maan päällä ja kutsui seuraamaan esimerkkiään.

”Kaikki on sinun varassasi” on viimeinen huone ennen kaiken toivon päättymistä. Mutta se ei valmistakaan vierastaan katsomaan katkerana toisten menestystä ja avaa porttia kohti kuolemaa vaan lahjoittaa elämän, joka on täynnä merkitystä – elämän Isän tahdossa ja voimassa.

Julkaissut Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

One thought on “Onko minulla vielä toivoa?

  1. ”Kaikki on sinun varassasi.” Tämä on yksi vakiorukouksistani. Elämän aikana olen huomannut, että niin pienet kuin suuretkin asiat ovat Jumalan varassa. Sanoihan Jeesuskin, että ilman häntä emme voi tehdä mitään.

    Joka kerran, kun lähden autolla pihasta, lähetän ylöspäin pyynnön:”Varjele.” Eilen illalla pimeässä parkkeeratessa jotain putosi maahan avatessani auton oven. Astuin ulos ja yritin katsoa, mikä putosi, mutta en nähnyt muuta kuin tummaa asfalttia. Vähän aikaa hapuiltuani käteen osuivat – silmälasit. Olin ottanut ne pois laittaessani maskia kasvoilleni ja samalla vastasin puhelimeen. En hallinnut niin montaa asiaa kerralla, enkä tajunnut pudottaneeni silmälasit. Olisin voinut astua päälle, ja se olisi ollut 700 e. Varjelusta tarvittiin tässäkin asiassa, joka tietysti ihmishenkeen verrattuna oli pieni.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: