Mutta nekin synnit – joiden jälkiä ne nykyiset mieltäni repivät pelkoni, ahdistuneisuus, ahdistukseni ovat – minä tein, koska minulla ei ollut (eikä edelleenkään ole) tarpeeksi ihmisiä minua tukemassa, tarpeeksi läsnä elämässäni.
Hän on minun pelastukseni, tilanteestani riippumatta! 🙏🏻
“Voi olla, että ihmiset ei sua ymmärrä. Ihmisten tukea et saa. Seurakunta ei sua ymmärrä.”
– Todellakin, monesti! Tämä on minun kokemukseni.
Juuri tätä minä tarkoitinkin.
Jumalan odottaminen… Jumalan vastausaika on aina oikea. Hyvää sanomaa video täynnä, Jaakko. ☕️🤓👍
Herran iloa kaikille lukijoille,
T. J.
Lataa...
Kiitos, Jaakko – kyllä tämä virvoitti!
Lataa...
Kommentoidaan nyt tähän, koska sopii hyvin aiheeseen.
Eli: kylläpä oli hurja viikonloppu hengellisessä sodankäynnissä! Sellaista hintaa sitä joutuu selvästikin maksamaan, kun on puhujana seurakunnassa…
Sekä ennen että myös jälkeen tärkeän tilaisuuden, joka oli perjantaina.
Ennen oli niitä perinteisempiä nykyisiä ongelmiani kännykällä.
Jälkeen sain tuta vanhan syntiluontoni ikävällä tavalla. 😰 Toki nykyisiä ongelmiani käytettiin “hyvänä” tekosyynä, että lankeaisin vanhaan. Ja siinä onnistuttiin.
Toki paljon pahemminkin olisi voinut käydä… 🤕
Ei silti mukavia muistoja, kun kerran muistutti heinäkuun painajaisista. Ja työni kännykällä on yhä kesken… 📱😓
Mutta jos jotain tärkeää viikonlopusta opin, niin kyllä se on se, mitä Roomalaiskirjeessä (8:28 ja 9:16) sanotaan!
Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa. (9:16, RKK)
Toki hampaankolossani on yhä muutakin kuin vain ne jatkuvat kännykkäongelmani. En näköjään millään onnistu puhumaan Jaakon puolesta seurakuntamme johtajille… kahta on jo kokeiltu. Herran käsiin jää… 🙏🏻
Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin se perjantain tilaisuus on – ainakin toistaiseksi – täällä: YouTube.com/watch?v=kUPpBdp1qm4 – olin tilaisuuden ensimmäinen puhuja.
Onkohan nykyiset kärsimykseni menneisyyden syntien tähden? Tuli mieleeni Jaakon teksti “Miksi vammani eivät parane?”, https://yksinarmosta.fi/2018/04/07/miksi-vammani-eivat-parane/
Mutta nekin synnit – joiden jälkiä ne nykyiset mieltäni repivät pelkoni, ahdistuneisuus, ahdistukseni ovat – minä tein, koska minulla ei ollut (eikä edelleenkään ole) tarpeeksi ihmisiä minua tukemassa, tarpeeksi läsnä elämässäni.
Olisikohan seurakunnalla peiliin katsomisen paikka? 🙄
Kiitos Jumalalle, että edes Hän toimii!
Seurakunnan tilaisuuksien aktiivisin toimija.
Hän on minun pelastukseni, tilanteestani riippumatta! 🙏🏻
“Voi olla, että ihmiset ei sua ymmärrä. Ihmisten tukea et saa. Seurakunta ei sua ymmärrä.”
– Todellakin, monesti! Tämä on minun kokemukseni.
Juuri tätä minä tarkoitinkin.
Jumalan odottaminen… Jumalan vastausaika on aina oikea. Hyvää sanomaa video täynnä, Jaakko. ☕️🤓👍
Herran iloa kaikille lukijoille,
T. J.
Kiitos, Jaakko – kyllä tämä virvoitti!
Kommentoidaan nyt tähän, koska sopii hyvin aiheeseen.
Eli: kylläpä oli hurja viikonloppu hengellisessä sodankäynnissä! Sellaista hintaa sitä joutuu selvästikin maksamaan, kun on puhujana seurakunnassa…
Sekä ennen että myös jälkeen tärkeän tilaisuuden, joka oli perjantaina.
Ennen oli niitä perinteisempiä nykyisiä ongelmiani kännykällä.
Jälkeen sain tuta vanhan syntiluontoni ikävällä tavalla. 😰 Toki nykyisiä ongelmiani käytettiin “hyvänä” tekosyynä, että lankeaisin vanhaan. Ja siinä onnistuttiin.
Toki paljon pahemminkin olisi voinut käydä… 🤕
Ei silti mukavia muistoja, kun kerran muistutti heinäkuun painajaisista. Ja työni kännykällä on yhä kesken… 📱😓
Mutta jos jotain tärkeää viikonlopusta opin, niin kyllä se on se, mitä Roomalaiskirjeessä (8:28 ja 9:16) sanotaan!
Kysymys ei siis ole siitä, mitä ihminen tahtoo tai mihin hän pyrkii, vaan Jumalasta, joka armahtaa. (9:16, RKK)
Toki hampaankolossani on yhä muutakin kuin vain ne jatkuvat kännykkäongelmani. En näköjään millään onnistu puhumaan Jaakon puolesta seurakuntamme johtajille… kahta on jo kokeiltu. Herran käsiin jää… 🙏🏻
Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin se perjantain tilaisuus on – ainakin toistaiseksi – täällä: YouTube.com/watch?v=kUPpBdp1qm4 – olin tilaisuuden ensimmäinen puhuja.