Kun kirja nappaa otteeseensa, sen lukee kerralla! Tuottelias Danielle Miettinen (Juokse JAAKKO juokse! Karas-Sana) on paras mahdollinen henkilökuvaaja. Pakottaa lukijan lempeästi katsomaan toisen kipua ohittamatta omaa. Kun teksti toimii, se tuntuu iholla.
Kuvaa taustoja, kunnioittaa kohdetta, keskustelee lukijan kanssa ja kertoo olennaisen pelkistetyksi! Paljastaa asioita kertomatta kaikkea. Sitten tarvitaan vain ihminen, tarina ja syy se kertoa julkisesti.
Jaakko Pirttiahon elämä on sellainen! Jobin kärsimys, Jeremian yksinäisyys ja Joonan pakomatka voi osua kenen tahansa Jaakon kohdalle. Kun huippu lahjakkaan miehen kohdalle annetaan ennen keski-ikää enemmän kuin monelle muulle, tarinan huipennus kiinnostaa.
Kun on kaikkein pimeintä, mitään ei ole vielä menetetty. Odotamme vain sanoja, että sinä olet hyväksytty! Kun sen kuulee, asioilla on tapana järjestyä. Itse onnistuin lukemaan kirjan lähes ilman kyyneleitä. Ne tulivat vain kahdessa kohtaa, sivuilla 167 ja 219.
Teuvo V. Riikonen
27.2.2020
Alkuperäinen julkaisu: Facebook
Nyt ei jaksa rukoillakaan. Täällä harmaassa erämaassa ei näy elävän veden hohdettakaan, horisontissa ei siinnä edes kangastusta elämän puusta. On vain painava musta pilvi joka vie sydämestä ilon ja kiitoksen virret.
Uskoa on vielä sen verran että huokaan Jeesuksen nimeä.