“Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti. Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin” (Ps. 139:14).
Psykologisen tietämyksen lisääntyessä 2000-luvun ihmisestä on tullut kuin osiensa summa. Olen kuin auton moottori, joka on purettu tuhanteen erilaiseen pulttiin ja mutteriin. Jokaista osaa voidaan arvioida erikseen; tuo on ollut alkuperäisessä versioissa, tuo on tullut lisäosana varhaisten vuosien aikana.
Ihminen luokitellaan terve-sairas – akselilla. Ongelmiamme kuvataan erilaisilla muotisanoilla. Tavoitteena on joskus – toivottavasti lähitulevaisuudessa – olla “normaali” ja ehyt.
Joskus kaiken keskellä saatan unohtaa, että minut on tehty ihmeellisesti. Minua eivät ole muovanneet vain sattumanvaraiset geenit, lapsuuden kokemukset ja aikuisiän murrokset, vaan elävän Jumalan taitavat kädet.
Joskus on vaara unohtaa, että Jumala ei katso minua purettuna moottorina vaan kokonaisena ihmisenä.
Ehkä meidän olisi hyvä tänään katsoa itseämme Jumalan armollisin silmin. Kyllä, meitä saatetaan diagnosoida aiheesta, meissä saattaa olla turhia osia ja kyllä, meistä saattaa puuttua jotain hyvinvoinnillemme tärkeää. Mutta se on vain yksi näkökulma.
Meidät on suunniteltu taivaallisen taitavasti. Me olemme enemmän kuin osiemme summa.
