RAKKAAT RAAJARIKOT KOHTI VALOA
Jaakko Pirttiahon uusimman kirjan ”Rakkaat raajarikot” sanoma on kirkas ja lohdullinen. Raamatun hahmoja vilisee sivuilla, ja kotiläksyt myös Vanhan testamentin puolelta on tehty huolella. Pääsemme ammentamaan hengellisiä totuuksia jopa Jeftan ja Simsonin elämästä, unohtamatta Abrahamia, Hannaa, Saulia ja Daavidia. Jaakko jatkaa uudessa kirjassaan samaa heikkojen puolustamista, jolla hän on meitä koronabaarilaisia paimentanut pitkin vuotta. Upeassa kannessa ja kirjan sanomassa tulee vahvasti esiin vapautus ja lohdutus. Saamme myös varoituksia liiasta touhuamisesta:
”Hengelliseen elämään voi tunkeutua sama tehokkuuden vaatimus: tulee jaksaa käydä riittävästi seurakunnassa, ottaa aktiivisesti osaa vastuunkantoon sekä hoitaa omaa ja toistenkin hengellistä elämää. Emme väsy Jumalaan vaan mielikuvaamme hänestä. Kaiken tekemisen keskellä saatamme uupua. Väsymisen merkit ovat kyllä varoitusvaloina välkkymässä, mutta katkeamista välttääksemme saatamme lisätä vauhtia ja yrittää hypätä kuin estejuoksija väsymyksen aitojen yli. Monet juoksevat ikään kuin etukenossa: kaatuminen näyttää jo varmalta, mutta vauhdin jatkuva lisääminen auttaa vielä hetken aikaa.”
Jaakon kirjoittaminen on nostanut tasoaan edellisistä kirjoista. Kielikuvia ja vertauskuvia vilisee niin, että tämän lukukokemuksen voi sanoa jo hauskaksi, vaikka ihan asiassa pysytäänkin. Kirjan alussa päästään katiskaan ja sardiinipurkkiin:
”Jos Jumala yritetään sovittaa liian tiukkoihin raameihin, voi käydä niin, ettei hän ole katiskamme sisäpuolella. Jumalaa rakastaneet ihmiset ovat halki kirkkohistorian aina kokeneet olevansa todellisen Sinän edessä, jota sanat eivät riitä kuvaamaan. He ovat tahtoneet mieluummin palvoa häntä, kuin sulloa hänet ahtaaseen sardiinitölkkiin.”
Tai mitä tuumaat siitä, että ”Jeesus odottaa meitä avosylin kaiken aikaa. Hän ei ole koskaan odottanut, että kävisimme vain lentokoneiden lailla ilmatankkaamassa hänestä voimaa, jotta voisimme taas jatkaa itsenäisinä.” Muutama luku myöhemmin Jumalan siipien suoja, joka varmaankin viittaa joko Jeesuksen sanoihin kanaemon siivistä tai mielikuvaan enkelin siivistä, saa jo modernimman tulkinnan: ”Sisäinen huutomme saa meidät etsimään paikan Jumalan siipien suojasta, ja hapuilemme lupauksia, jotka voisivat toimia meille lentotukialuksina.”
Mutta palataksemme rikkaaseen sisältöön otetaan vielä yksi helmi kirjan ydinasioista: ”Pysähdy hetkeksi miettimään pölyn peittämiä telttoja, paahtavaa kuumuutta keskellä kuivaa vuoristomaata ja Abrahamin kasvoja, joiden uurteet syvenivät vuosi vuodelta. Et ehkä tule ajatelleeksi, että Jumala ilmestyi Abrahamille vain seitsemän kertaa hänen 175 vuoden pituisen elämänsä aikana. Jos ilmestymiset jaettaisiin tasaisesti, Abraham olisi kokenut Jumalan puhuvan hänelle kerran 25 vuodessa. Usko punnittiin arkisen ja haasteellisen elämän keskellä.”
Jaakon kirja on taitavan kevyesti ja nasevasti kirjoitettua ydinasiaa. Se ei ehkä sovellu unilääkkeeksi, koska se ei ole riittävän tylsää ollakseen vain kuivaa teologista peruskauraa. Mutta virkistäväksi lääkkeeksi ahdistuksiin ja hengellisen elämän epärealistisiin vaatimuksiin oikein mainio hoito tiiviissä sanomassa. Nyt vain kipikapi kristilliseen kirjakauppaan tai nettikirjakauppaan tai suoraan viestillä Jaakolle tai Iirikselle, niin pääset tuoreen sanoman ääreen.
Risto Suonto
Julkaistu Sanan Koronabaarissa 30.9.2020
Tilattavissa Kirjatilaukset-sivumme kautta.
