“Astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa. Hänen tuli ihmisiä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita” (Mark. 6: 34).
Kuinka Jumala kohtaa meitä? Kuinka Hän jakaa elämää keskelle yksinäisyyttämme, ongelmiamme ja nääntymystämme?
Evankeliumit antavat meille tähän kysymykseen vastauksen. Ihmiset juoksivat ympäri Gennesaret -järveä ollakseen Jeesuksen lähellä. Ja kun he tapasivat Hänet, Hän alkoi puhua.
Jeesuksen sanoilla oli ihmeellinen voima. Sanojen voimasta yksinhuoltajaäiti sai itkeä lohdutusta. Samoista sanoista synnin pilaamat elämäkerrat kokivat anteeksiannon mullistuksen.
Jeesus ei laittanut ihmisiä jonoon eteensä ja luvannut kohdata jokaisen erikseen ja käsitellä heidän ongelmansa. Ei, Hän kohtasi heitteillä ja hukassa olevia ihmisiä sanoilla, jotka Henki muunsi täsmälääkkeeksi jokaiselle kuulijalle.
Sanojen voima on valtava. Varsinkin kun sanojana on taho, joka huultensa henkäyksellä loi ihmisen ja maailman hänen ympärilleen.
Me tarvitsemme tänään jumalallisia sanoja. Teologiset oppilauselmat, saarnat, raamattutunnit eivät riitä, jos niistä puuttuu se, mikä Jeesuksen sanoissa oli: Jumalan voima.
Me tarvitsemme sanoja, jotka ovat tulessa koeteltu. Tarvitsemme sanoja, jotka ovat saatu neuvonpidossa Jumalan kanssa. Sellaiset sanat vetivät aikanaan ihmiset Paimenen luokse, sellaiset sanat vetäisivät tänään kirkot täyteen.
