“Minä sanon Herralle: `Sinä olet minun Herrani, paitsi sinua ei minulla ole mitään hyvää´” (Ps. 16: 2).
Mies, jonka aarreholvit pursusivat kalleuksia, joita naapurikuninkaat olisivat mielellään pitäneet hyppysissään; tämä sama mies, jolla oli vaimoja joka viikonpäivälle ja ylikin; mies, jonka jokaista kädenliikettä ja ilmettä seurattiin orjallisen tarkasti ja jokainen pienikin toive oli lukemattomien palvelijoiden ehdoton laki, tämä mies kirjoitti sanat, jotka eivät tunnu mitenkään sopivan hänen elämäänsä.
Monissa kiperissä tilanteissa ja liian tiukoissa elämän kurveissa Daavid oli alkanut ymmärtää, että Jumala oli aarteista suurin. Hän ymmärsi myös, että Jumala oli kaikkien muiden, Hänen rinnallaan pienempien aarteiden luoja ja ylläpitäjä.
“Myykää mitä teillä on ja antakaa almuja köyhille” oli Jeesuksen ohje seuraajilleen. Jeesuksella oli käytössään viimeisin päivitysversio Isän Jumalan olemuksesta. Jos Jumala oli lompakossa tai olkalaukussa mukana, silloin Jumalan omistajalla olisi kaikki ennen vain utuisena tavoitteena oleva hallussaan.
“Sinä olet minun Herrani” sanat sisältävät seuraavan lupauksen: “Minä olen sinun Jumalasi, Minä otan vastuulleni sinun elämäsi ja sen kaikki käänteet ja pyörteet. Minä johdatan sinua läpi erämaiden, etsin sinulle levähdyspaikat oikeisiin aikoihin, opetan sinua sotimaan hengellisin sota-asein ja olen aina lähempänä sinua kuin lumitöistä ihoon liimaantunut t-paita.”
Maallisin mittarein voit olla köyhä, paljosta luopunut, kuin yksi tyhjäksi raaputettu arpa roskakorin reunalla. Mutta kun sinulla on elämässäsi Herra Jeesus Kristus, on sinulla hallussasi aarrearkku, jonka pohjaa et tule löytämään, vaikka kuinka penkoisit.
Kun meillä on Jumala, kaikki on hyvin. Toista tämä lause tänään itsellesi niin monta kertaa, että sisäinen kammiosi aukeaa ja imee sisäänsä sanojen jumalallisen nektariinin. Samalla ovenavauksella sinusta valuu ulos vastaava määrä pelkoa ja epätoivoa!
