Kiitos,Jaakko,ihanasta ensiavusta -muistutus toivosta tuli hyvin ajoitettuna !
Herramme Sua väkevästi siunaa ja rakastamalla rakastaa…
Lataa...
Tällä kertaa pääsin todella lähelle YouTube-julkaisua! Vain 4 minuuttia julkaistusta! Tosin tekstini saamisessa julkiseksi kesti, mutta tässä eli alla muistiinpanoni tästä videosta! 📝🤓📖 (Joo, yritän olla iloinen, mutta ei mene läpi nyt…)
Minäkään en jaksa olla erämaassa, kun ”mitään ei tapahdu”. Kärsin.
”Jumala odottaa sitä, että huudamme Hänen puoleensa.”
– Ja minä odotan Hänen apuaan, tietä ulos ahdistukseni alhoista.
”Daavid, tunnepuolen ihminen.”
– Kuten minäkin!
Jään yksin… Ei todellakaan ole montaa, joka tulisi ”vierelle” kuuntelemaan.
”On raskasta olla vierellä.”
– Ilmankos! Tämä selittänee sen, että miksi ihmisiä ei ole vierelläni seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella.
Herra, Sinä olet minun turvani.
”Voi että, kun tuon voisi sisäistää sydämen tasolla…”
– Niinpä!
Lammas on loukussa, eikä pääse sieltä pois! 😰
Tule Sinä, Herra, ja vapauta minut vankilastani!
Pelastajaa oikeasti tarvitsen tähän(kin) päivään!
”Sinä aina tulet…” – oi, kuinka sitä niin paljon odotan!
T. Tero, Armonkahvilan kanta-asiakas.
Lataa...
Teron kommenista tuli vaan mieleen, että miks Armon kahvila on vain netissä. Vois olla hyvä, jos olis ihan oikea kahvila, joka olis auki vaikka kerran viikossa tietyn ajan jossain. On ihan eri asia tavata ihmisiä kasvotusten kuin netissä. Sanoohan Tero:” miksi ihmisiä ei ole vierelläni seurakunnan tilaisuuksen ulkopuolella .” – Ymmärrän, että voi olla käytännössä hankalaa, mutta silti…kyelen.
Lataa...
Tosi kiva juttu, että kirjoitit, Sudenmarja! 🙂 On sitä elämää sentään edes täällä! Ilahdutti, koska Herralta heruu hyvin harvoin mitään – minun näkökulmastani katsottuna – spesiaalia näin arjessa. 😓
Sillä on seurauksensa, kun Herran omia näkee lähinnä vain seurakunnan tilaisuuksissa. Yritin isoa urakkaa kännykällä – yksin, ilman tukea (kuinkas muutenkaan!) – ja sain maksaa siitä hirvittävää hintaa. Menetin yöuneni ja olin ihan liikaa tekemisissä maailman hapatuksen kanssa, joten vanhan syntiluonnon lihan himot veivät valitettavasti mukanaan… ja sit… itseilin. Keho… petti. Onnistuin siis olemaan kuivilla vain n. 4,5 kuukautta, joten pettymys oli melkoinen… 😫😭
Kimmo, ainoa seurakuntamme ihmisistä, joka aikuisten oikeesti pitää minuun kunnolla yhteyttä srk:n tilaisuuksien ulkopuolella, on parhaillaan matkoilla rapakon takana vaimonsa kanssa, joten hänestä ei ole tueksi minulle juuri nyt. Ainoat ”varmat” tällä hetkellä ovat ne seurakunnan tilaisuudet eli n. 2-3 tuntia 2-3 kertaa viikossa. Tälläkin hetkellä olen seurakunnan tilaisuudessa…
Lataa...
Kaveri sit sairastui koronaan Valloissa. 🤒🛩 Paluu viivästyy, kuulemma. Mikä saa katseeni ja pohdintani kääntymään enemmän kotimaan tilanteeseen… Satunnaisia kommentteja lukuun ottamatta ei näy uskovien yhteyttä elämässäni. Kyllä, joo, okei: jotkut ovat minua kohtaan ihan kivoja seurakunnan tilaisuuksissa, mutta tarvitsisin Jumala-yhteyttä ja ihmisiä ympärilleni enemmän kuin ne muutamat tunnit viikossa! Viikossa kun on peräti 7 kertaa 24 tuntia! Ettekö näe, kuinka köyhää elämäni on? Eikö kipuni näy läpi tekstistäni?
Uskovien yhteyden puuttumisella on seurauksensa: sen takia jää elämästäni pois myös Jumalan läsnäolon tunteminen. Jään ”mieli tulessa”; tuskissani ihmettelemään: miksi muut lähimmäiseni meidän seurakunnassa ja täällä tekevät tämän minulle? Mutta kaiken tämän keskellä muistan, että Herra ei ole samanlainen. Hän ei hylkää eikä jätä. Kunpa olisi uskoni vahvempi! Tarvitsin nyt voimaa suoraan Häneltä, kun omat ovat minut pettäneet, enemmän ja vähemmän!
Lataa...
Kommentoi tätä julkaisua lähettämällä se kommentti-nappulasta. Voit tehdä sen nimettömänä tai nimelläsi/nimimerkillä. Kommenttisi tarkastetaan ennen julkaisua.Peruuta vastaus
Kiitos,Jaakko,ihanasta ensiavusta -muistutus toivosta tuli hyvin ajoitettuna !
Herramme Sua väkevästi siunaa ja rakastamalla rakastaa…
Tällä kertaa pääsin todella lähelle YouTube-julkaisua! Vain 4 minuuttia julkaistusta! Tosin tekstini saamisessa julkiseksi kesti, mutta tässä eli alla muistiinpanoni tästä videosta! 📝🤓📖 (Joo, yritän olla iloinen, mutta ei mene läpi nyt…)
Minäkään en jaksa olla erämaassa, kun ”mitään ei tapahdu”. Kärsin.
”Jumala odottaa sitä, että huudamme Hänen puoleensa.”
– Ja minä odotan Hänen apuaan, tietä ulos ahdistukseni alhoista.
”Daavid, tunnepuolen ihminen.”
– Kuten minäkin!
Jään yksin… Ei todellakaan ole montaa, joka tulisi ”vierelle” kuuntelemaan.
”On raskasta olla vierellä.”
– Ilmankos! Tämä selittänee sen, että miksi ihmisiä ei ole vierelläni seurakunnan tilaisuuksien ulkopuolella.
Herra, Sinä olet minun turvani.
”Voi että, kun tuon voisi sisäistää sydämen tasolla…”
– Niinpä!
Lammas on loukussa, eikä pääse sieltä pois! 😰
Tule Sinä, Herra, ja vapauta minut vankilastani!
Pelastajaa oikeasti tarvitsen tähän(kin) päivään!
”Sinä aina tulet…” – oi, kuinka sitä niin paljon odotan!
T. Tero, Armonkahvilan kanta-asiakas.
Teron kommenista tuli vaan mieleen, että miks Armon kahvila on vain netissä. Vois olla hyvä, jos olis ihan oikea kahvila, joka olis auki vaikka kerran viikossa tietyn ajan jossain. On ihan eri asia tavata ihmisiä kasvotusten kuin netissä. Sanoohan Tero:” miksi ihmisiä ei ole vierelläni seurakunnan tilaisuuksen ulkopuolella .” – Ymmärrän, että voi olla käytännössä hankalaa, mutta silti…kyelen.
Tosi kiva juttu, että kirjoitit, Sudenmarja! 🙂 On sitä elämää sentään edes täällä! Ilahdutti, koska Herralta heruu hyvin harvoin mitään – minun näkökulmastani katsottuna – spesiaalia näin arjessa. 😓
Sillä on seurauksensa, kun Herran omia näkee lähinnä vain seurakunnan tilaisuuksissa. Yritin isoa urakkaa kännykällä – yksin, ilman tukea (kuinkas muutenkaan!) – ja sain maksaa siitä hirvittävää hintaa. Menetin yöuneni ja olin ihan liikaa tekemisissä maailman hapatuksen kanssa, joten vanhan syntiluonnon lihan himot veivät valitettavasti mukanaan… ja sit… itseilin. Keho… petti. Onnistuin siis olemaan kuivilla vain n. 4,5 kuukautta, joten pettymys oli melkoinen… 😫😭
Kimmo, ainoa seurakuntamme ihmisistä, joka aikuisten oikeesti pitää minuun kunnolla yhteyttä srk:n tilaisuuksien ulkopuolella, on parhaillaan matkoilla rapakon takana vaimonsa kanssa, joten hänestä ei ole tueksi minulle juuri nyt. Ainoat ”varmat” tällä hetkellä ovat ne seurakunnan tilaisuudet eli n. 2-3 tuntia 2-3 kertaa viikossa. Tälläkin hetkellä olen seurakunnan tilaisuudessa…
Kaveri sit sairastui koronaan Valloissa. 🤒🛩 Paluu viivästyy, kuulemma. Mikä saa katseeni ja pohdintani kääntymään enemmän kotimaan tilanteeseen… Satunnaisia kommentteja lukuun ottamatta ei näy uskovien yhteyttä elämässäni. Kyllä, joo, okei: jotkut ovat minua kohtaan ihan kivoja seurakunnan tilaisuuksissa, mutta tarvitsisin Jumala-yhteyttä ja ihmisiä ympärilleni enemmän kuin ne muutamat tunnit viikossa! Viikossa kun on peräti 7 kertaa 24 tuntia! Ettekö näe, kuinka köyhää elämäni on? Eikö kipuni näy läpi tekstistäni?
Uskovien yhteyden puuttumisella on seurauksensa: sen takia jää elämästäni pois myös Jumalan läsnäolon tunteminen. Jään ”mieli tulessa”; tuskissani ihmettelemään: miksi muut lähimmäiseni meidän seurakunnassa ja täällä tekevät tämän minulle? Mutta kaiken tämän keskellä muistan, että Herra ei ole samanlainen. Hän ei hylkää eikä jätä. Kunpa olisi uskoni vahvempi! Tarvitsin nyt voimaa suoraan Häneltä, kun omat ovat minut pettäneet, enemmän ja vähemmän!