Raajarikkoisten Jumala

”Ei – kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” (Luuk. 14: 13)

Jeesus opettaa näillä sanoillaan meitä huolehtimaan niistä, jotka jäävät yleisen huomion ja välittämisen ulkopuolelle. Hän kehottaa kristittyjä suuntaamaan rakkautensa ja tarmonsa yhteiskunnan vähäosaisten suuntaan. Miksi? Koska Jumala välittää juuri heistä.

Jeesuksen sanat saavat vahvan kaikupohjan Vanhasta Testamentista. Onko liioiteltua sanoa, ettei siellä ole kirjaa, missä tämä jumalallinen rakkaus ei tulisi näkyviin? Kolmiyhteinen Jumala rakastaa köyhiä, raajarikkoja ja kaikkia huono-osaisia.

Niin, Jumala näkee raajarikkojen elämän. Hän näkee päivittäisen kamppailun ja vaivan. Ja Hänen sydämensä sykkii lämpöä ja välittämistä.

Oletko sinä jollain tavalla raajarikko? Kenties raajasi ovat fyysisesti tallessa, mutta saatat kokea, että sisältäsi on jotain amputoitu? Jäät ehkä vailla ihmisten välittämistä, mutta Jumala kohdistaa huomionsa ja rakkautensa juuri sinuun.

Vaikka ihmiset jättäisivätkin yksin, Jumala tulee luoksesi. Kristus tahtoo lahjoittaa sinulle mitä syvällisimmän elämänyhteyden ja ystävyyden kanssaan. Silloin olet päässyt Jumalan järjestämiin juhliin.

timothee-magli-43919-unsplash

Julkaissut Jaakko Pirttiaho

kouluttaja, Kansan Raamattuseura

One thought on “Raajarikkoisten Jumala

  1. Kysyt ”oletko sinä jollain tavalla raajarikko”?
    Monellakin, mutta fyysisestikin jo nelivuotiaasta asti. Sairastuin ja vammauduin jo kohta 68 vuotta sitten polioon ja tätä nykyä olen sidottu pyörätuoliin kokoaikaisesti. Ei kuitenkaan voi sanoa, ettei raajarikkoisuus/vammaisuus vaikuttaisi myös kaikkeen muuhunkin elämässä, kuin fyysisesti. En tiedä kuinka pitkästi tähän voisi kirjoittaa, niin yritän niukasti.
    Pääasiassa kirjoittelen ”blogitaivaalla”. Olen kirjoitellut vuoden -13 alusta ja sitä ennen milloin missäkin. Kirjoittaminen on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Joskin aamusta iltaan istuminen ja pyörätuolin kelaaminen rasittavat fyysisesti sekä kroppaa että käsiä. Kipua on paljon.

    Uskonut olen lapsesta asti ja v. -73 kokenut sen saman jonka Paavo Ruotsalainen, saatuaan seppä Högmannin neuvosta herätyksen tullakseen tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan.

    Elämäni ei ole ollut helppo. Paljon hylkäämisen kokemuksia yms. Sisäinen orpous ja muukalaisuus on aina jossain syvällä sisimmässäni mukana. Mutta ilman Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä en olisi sitä mitä olen ja olisinko ollenkaan?
    Kiitos sinulla teksteistäsi seurakuntalainen.fi sivulla.
    Kiitos myös tuosta AIVAN IHANASTA kissakuvasta!
    Juuri näin! Kun katson Herraamme ja saan nauttia sitä vettä jota Hän amentaa ja joka on elävää eikä lopu, näen tuon mikä kuvassakin on. Itsessäni heikko, mitättömän pieni, vajaa, avuton ja arka, mutta Jeesukseen katsoessani aivan jotain ihmeellistä.
    Sitä ihmettä ja armoa jonka voi kokea ja vastaanottaa vain uskon varassa.
    Kuinka käsittämätön onkaan Jumalan Armo ja Rakkaus ihmistä kohtaan!
    Siunausta toivottaen:
    Tuulikki

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: