”Ilahduta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni” (Ps. 86:4)

Kahteenkymmeneen vuoteen en sitä ymmärtänyt. Minua ahdistivat opetukset rukouksesta ja Raamatun lukemisesta – ajan antamisesta Herralle – koska minulle ne kuvasivat asioita, joissa olin auttamattoman alamittainen. Olin yrittänyt tuhat kertaa niitä eri tavoilla ja menetelmillä mutta silti koin olevani epäonnistunut.

Sitten tajusin, että seurustelu Herran kanssa ei ole velvoite, suorite tai teko, jolla saamme enemmän siunauksia elämäämme. Se on kahden toisiaan rakastavan persoonan kohtaamista. Ja vaikka minun rakkauteni on aina häilyvää ja hiipuvaa, Hänen rakkautensa loistaa sitäkin kirkkaammin ja vaikuttaa minussa kiitollisuutta ja vastarakkautta.

Vähän se vaatii itsekuria. Mutta niin vähän, että jopa minä kykenen siihen. Itsekuria tarvitaan pieni määrä siinä, että varaan joitakin hetkiä vain ollakseni Herran kanssa. Se voi tapahtua vapaapäivinä aamukahvin merkeissä tai automatkalla töihin. Se voi tarkoittaa lähtemistä pienelle kävelylenkille tai käpertymistä nojatuoliin Raamatun kanssa.

Jokainen muodostaa omat tapansa ja ”kaavansa”.

Siitä olen varma, että Herra Jeesus kaipaa seuraamme. Vaikka Hän jo tietää mitä meille kuuluu, Hän haluaa keskustella kanssamme. Hän haluaa, että me omin sanoin tai ajatuksin kerromme Hänelle huolemme, ongelmamme ja ilomme. Ja Hän haluaa vetää meitä Raamatun pariin, sillä siellä me opimme tuntemaan Häntä. Raamatussa Hän puhuu meille.

Älä tee tästäkään kirjoituksesta itsellesi aihetta kokea huonommuutta tai syyllisyyttä. Seurustelu Herran kanssa on iloinen ja ihana asia. Ja se on sinun ja minun etuoikeus. Jos et osaa etkä halua, kerro sekin Jeesukselle! Hän auttaa sinua.