Kavalimmasta synnistä suurimpaan siunauksen

”Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo” (Matt. 1: 6).

Oletko koskaan langennut niin pahasti syntiin tai tehnyt jotain niin väärää, ettet voi edelleenkään antaa asiaa itsellesi anteeksi saati uskoa Jumalan anteeksiantamukseen?

Daavid teki julman väärin. Hän harrasti seksiä luottosotilaansa vaimon kanssa ja tapatti miehen, joka ihaili kuningasta ja uskoi koko elämänsä tämän käsiin.

Kaiken järjen mukaan Daavidin tarinan olisi pitänyt päättyä siihen. On kai armollakin rajansa?

Matteus luettelee Jeesuksen sukupuuta ja tulee Salomon kohdalle. Hän alkaa muistella Salomonin äitiä ja Uurian tapattamista välttäen Batseban nimeä. Matteus taitaa tehdä sen kahdestakin syystä.

Ensinnäkin Batseba ei tainnut itsekään olla luonteeltaan aivan puhtoinen. Hän peseytyi ajan tavan vastaisesti avoimen ikkunan edessä tietäen, että kuninkaan palatsi oli vieressä. Ehkä Batseballa oli salainen haave Daavidista?

Toisekseen Matteus muistuttaa lukijoita, että Jeesuksen kaukainen isoisä tuli todella juuri Batsebasta, siis aviorikoksen ja murhan taustaväreistä.

Daavidilla oli lukuisia vaimoja, joista Jeesuksen sukupuun olisi meidän käsityksemme mukaan pitänyt kulkea. Mutta niin vain Batsebasta tuli ei vain Joosefin sukulinja vaan myös Marian. Nimittäin Batseba synnytti Salomon lisäksi Naatanin, josta tuli Jeesuksen esi-isä äidin puolelta.

Jos siis ajattelet tehneesi jotain täysin peruuttamatonta tai langenneesi jo niin monta kertaa, että armo enää ole sinua varten, muistele Jeesuksen sukulinjaa. Se välittää sellaista armoa, että oksat pois!

Kun me uskaltaudumme tiliväleihin Kaikkivaltiaan kanssa, me emme saa ainoastaan anteeksi vaan Jumala voi jopa kääntää syvimmät epäonnistumiset suurimmiksi siunauksiksi!

One thought on “Kavalimmasta synnistä suurimpaan siunauksen

  1. Aamen. Ihmiset ovat niitä jotka laittavat synnit kauheusjärjestykseen ja jakavat tuomioita surutta oman viisauden mukaan. Jos edes arvostelee toisen toimintaa, se on jo tuomitsemista. Jeesus antoi esimerkin ettei yhtään kiveä tule heittää. Joskus se kivi on pelkkä arvosteleva, luuleva sana, älä heitä niitäkään ettet olisi tekopyhä. Seuraavana hetkenä voit itse langeta. Vaikket samaan syntiin, syntiin silti. Jumalalla ei ole kauheusasteikkoa. Synti on synti. Jos koen itse olevani täyttä armoa vailla en katso oikeudekseni viedä armoa toiselta häntä tuomitsemalla. Jos Jumala sallii jonkun pahan asian tapahtua, sillä on syynsä. Hänen suunnitelmassa, ei meidän. Nöyrrytään tässäkin Hänen väkevän käden alle eikä kaiveta syitä toisesta ihmisestä vaan kysytään Jumalalta, mikä siunaus tähän sisältyy?

Kommentoi tätä julkaisua lähettämällä se kommentti-nappulasta. Voit tehdä sen nimettömänä tai nimelläsi/nimimerkillä. Kommenttisi tarkastetaan ennen julkaisua.