”Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani.” (Ps. 42:6).
Miksi olet niin allapäin ja lamaantunut, sieluni? Miksi puet itsesi aamuisin synkkiin suruvaatteisiin ja tartut illalla itkun kyllästämään peittoon? Onko Jumala muuttunut?
Miksi olet niin täynnä pauhaavaa levottomuutta, miksi sydämesi lyö rintakehääsi vasten kuin vanha höyryjuna? Onko Vapahtajasi muuttunut?
Miksi kannat murheita päivästä toiseen repussa, joka on sinulle aivan liian suuri ja joka murtaa ryhtisi tehden sinusta harmaan muinaisjäänteen? Ovatko Jumalan lupaukset muuttuneet?
Ei, sieluni, sinä olet kuunnellut aivan liikaa ärjyvien petojen uhittelua. Olet katsonut eteesi piirtyviin ikiaikaisiin muureihin etkä ole muistanut katsoa niiden läpi taivaallisiin.
Sinä saat, sieluni, tehdä levollisen leirinuotion niille aloillesi ja kömpiä turvallisesti makuupussiisi. Ehkä nyt on vain aika odottaa? Ennen kaikkea muista: vielä saat kiittää! Jumalasi tulee aina viimeistään oikealla ajalla.
Kiitos!Oli jälleen osuva,rohkaiseva ka uskoa palauttava sana.Kiitos!!💛💚💙
Joo…kunpa saisi herätä uuteen aamuun, uusin voimin ja iloisena päivästä. Kunpa saisi levon tältä ahdistuksesta, synkkyydeltä ja puristamiselta. Kunpa saisi vapauden tästä kaikesta pimeydestä joka syö ihmistä. Auta ja armahda Herra Jeesus minua! Herra tee minussa kaikki hyväksi jälleen, anna minulle se ilo ja rauha jonka vain Sinä voit antaa. Tapahtukoon Sinun tahtosi elämässäni. Tule Herra pian.