”Lampaat seuraava häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä” (Joh. 10:4).

Jeesus vakuutti, että kristityt tuntisivat Hänen äänensä. Tässä ei nyt puhuta vain dogmien sisäistämisestä, oppilauselmien totena pitämisestä, vaan suhteesta Jeesuksen ja Hänen omansa välillä.

Jeesuksen rakastama ihminen tuntee Vapahtajansa äänen kiihkeyden ja lempeyden. Hän on kuullut Paimenen riipaisevan huudon, kun vaara uhkaa ja on aika palata turvallisemmille vesille, Paimenen lähelle. Hän on tuntenut, kuinka Paimen sitoo joskus painon jalkoihin, jotta hän ei tottumattomuuttaan juoksisi päätä pahkaa harhaan. Hän on kuullut silloinkin Paimenen rakkautta sykkivän sydämen.

Kuinka erilaisia ovatkaan tämän maailman muut äänet. Niissä äänissä on arvioimista, vaatimusta, vertailua ja hyväksikäyttämistä. Ne äänet synnyttävät levottomuutta, kiirettä, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Muut äänet ehdollistavat: kelpaat, jos osaat toimia oikein ja halutulla tavalla.

Vaikka Saatana tahtoo matkia Jeesusta ja harhauttaa meitä, Hänen äänensä on niin toisenlainen. Se saa meidän katsomaan itseämme ja murehtimaan kurjaa tilaamme. Saatanan ääni vie toivottomuuteen ja itsesääliin. Sanat voivat olla oikeat, mutta ääni on erilainen; siinä ei ole Hyvän Paimenen hellää sointia.

Jeesuksen ääni opitaan tuntemaan ajan kanssa Hänen seurassaan. Ihminen, joka on uskaltaa langenneenakin pysyä Jeesuksen valokeilassa, tulee kokemaan Hänen myötätuntonsa syvyyden. Hänen ankaruutensakin ilmentää loputonta sitoutumista ja rakkautta.

Jeesuksen ääni synnyttää levollisuutta ja turvallisuutta. Jos kuulet toisenlaisia ääniä – vaikka paimenen asuun pukeutuneilta, älä suostu kuulemaan heitä. Tai jos kuulet, älä suostu lamaantumaan heidän sanoistaan.

Jeesus ei koskaan paina ketään alas. Hänen äänensä ei ole mitätöivä eikä se vie pimeyteen. Hyvän Paimenen ääni kantautuu luoksemme, jotta osaisimme suunnistaa lempeää kutsua kohti.

Hänen äänensä saa pelosta värisevät sielumme tuntemaan lämpöistä turvallisuutta.