”Olen puhunut teille näistä asioista, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15: 11).
Jos kristillinen opetus saa hartiat kasaan ja sisäisen olemuksen kurttuun kuin tyhjän ilmapallon, jotain on joko opetettu tai ymmärretty väärin. Kristillinen sanoma ei ole hyvä uutinen vain vahvoille ja onnistuneille ihmisille.
Jeesus käytti paljon aikaansa opettaakseen lähimpiä opetuslapsiaan. Hän opetti tavalla, joka toi kuulijoille ilon ja olemisen keveyden. Jeesuksen sanat eivät lannistaneet tai varastaneet elämänhalua, niin kuin nykyään joskus kuulee tapahtuvan.
Evankeliumin ilo syntyy siitä, että sanoman huomio ei kiinnity ihmiseen vaan Jumalaan. Jos Jeesuksen sanojen tarkoitus olisi jättää kristitty oman tahtonsa varaan, ei ilosta olisi tietoakaan. Mutta sanoman valokeilassa on armorikas Jumala, joka lupaa tarjota kaiken pelastukseen tarvittavan.
Ilo syntyy siitä, että Minä Olen -nimisen Jumalan (Jahve) läheisyydessä ei ihmisen tarvitse pullistella ollakseen jotain. Minä Olen on kaikkea ihmisen puolesta.
Elämä ja yltäkylläisyys lahjoitetaan jokaiselle, joka suostuu olemaan vastaanottaja. Täydellisen Jumalan lähellä on hyvä kokea täydellistä iloa!
Vaikka sen periaatteessa tietää, niin aina tätä Armon oppiainetta saa uudestaan opetella. Sitä niin helposti aina luiskahtaa katsomaan sitä mitä itse on. Tässä taannoin oli Uusi Tie -lehdessä jossain kohtaa siitä, millaisia kirjeitä tai viestejä helvetistä meille lähetetään. Kaikki ne oli jotain semmoista, ettei sinusta mihinkään ole, eikä sinusta välitetä tms. (Katsoin mikä lehti se oli: UT 08-09/2020 ja Kolumni/Laskuja helvetistä?/Esko Siljanen. Ne olivat ”…laskuja, tulevat monessa muodossa, lähettäjä on aina sama….”)